Olen aiemmin kirjoitellut laihdutushistoriastani: laihdutus toinen toisensa perään, ja välillä tasannevaihe ja takaisin lihominen. Tuttu tarina monelle. Vuosi pari sitten päätin, että ei enää ikinä mitään laihdutusprojektia jollain dieetillä. Rupesin syömään "rennosti", kuten ravitsemustieteilijät neuvovat.
Seuraus oli, että painoni singahti 4 kiloa ylöspäin, mikä lyhyessä varressani jo näkyy ja tuntuu. Uskoin, että aineenvaihduntani on kuureista sekaisin, ja tilanne tasoittuu itsekseen. Siinä vaiheessa löysin 50:50- ohjelman.
Veivasin ruokiani ohjeiden mukaan. Lihaa vähemmän, kasviksia paaaljon sekä
papuja ja linssejä lihan tilalle. Ateriat yhdellä salaattilautasella tai soppa pienessä kulhossa. Muutos tuntui oikein hyvältä niin olossa kuin suussakin. Odotin tuloksia kolme kuukautta, lokakuun loppuun, sillä joku kertoi, että prosessi kestää.
Pettymys oli suuri, kun mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Eikä ole vieläkään. Tuntuu ihan uskomattomalta! Epätoivo ja alakulo vellovat mielessä. Miten tätä mahaa ei saa pois! Olen vain lievästi ylipainoinen taulukoiden mukaan, joten eihän tässä mitään hätää oikeasti pitäisi olla.
Mutta kun en pidä itsestäni näin. Pelkona on myös, että paino tästä vielä nousee. Ja nousee. Ja nousee.
Yksi tunnustus kyllä täytyy tehdä, etten vaikuttaisi täydelliseltä ruokavaliossani. Iltasyöppöys on paha paheeni. Katson, että iltapala on OK. Se vaan lähtee lapasesta. Ei minulla nälkä ole, mutta mieli tekee. Teen oikeaoppisen voileivän yhdellä juustoviipaleella. Aah, miten hyvää! Niin hyvää, että teen toisenkin. Tai nautin pikku kipollisen maukasta luonnonjogurttia. Se on niin hyvää, että otankin toisen! Jne jne.
Lounaan tai päivällisen tukevoittaminen ei minulla auta tähän pulmaan. Ehkä iltasyömisessä piilee laihtumiseni mahdottomuus? Viimeisin keksintöni on, että teen illalla yhden Nutrilett-shaken. Se taittaa ruuanhimon hyvin, eikä sitä viitsi santsata, kun pitäisi ravistella uusi satsi. Saapi nähdä. 😀
Käpälöinnistä vielä: edellisessä postauksessa toivoin, että kuultaisiin lähentelijöidenkin ääntä. Toive toteutui heti: viime sunnuntaina Arto Nyberg oli saanut ohjelmaansa Tomi Metsäkedon, jonka edesottamuksista on kohuttu. Suoraselkäisesti Tomi myönsi käyttäytyneensä huonosti ja että hänellä on ollut raskaita vaiheita elämässään. Näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti