Silti myönnän olevani tyytyväinen, että nyt tuo monta kuukautta kestänyt uurastus on loppu. Nyt on aika ruveta nauttimaan työn hedelmistä, tarkalleen sanoen, säilykkeistä. Ja tekemään jotain muutakin kuin olla metsässä ja keittiössä.
Niinpä. Mutta mitä? Eräs arkkitehti sanoi, että tyhjä tila täyttyy. Hän tietenkin tarkoitti huoneita ja säilytystiloja. Mutta näyttää se pätevän muuhunkin. Aivan huomaamatta olen liukunut puuhan täyttämään arkeen ilman saalistusta ja saaliin käsittelyä.
Nyt ehdin käymään kuntosalilla ja uimahallissa. Ja aika usein käynkin, siis kerran viikossa 😃 . Kansalaisopistot aloittivat syyskuussa. En mahtunut haluamiini liikuntaryhmiin, mutta kaksi tuntia kielenopiskelua viikossa on. Por favor! Bom dia! Aivovoimistelua!
Itse talvea en ihan kiihkeästi kaipaa. Onhan se nättiä, jos on lunta, ja valoisampaakin on. Viikko vierähti talvivaatteita etsiessä ja kesävaatteiden säilömisessä johonkin. Vaikka uskoisi, ettei ole mitään päällepantavaa, tässä vaiheessa luulo osoittautuu vääräksi.
Jouluihmiset alkavat jo tunnelmoida. Valoja ilmestyy pihoille, ikkunoihin ja parvekkeille. Minä olen karu tyyppi ja koristeluni ovat vähäisiä. Sormissani on äidinperintönä saatu nivelrikko, joka haittaa sukan kutomista. Parin tai kaksi ehkä saan aikaiseksi. Nyt olisi juuri oikea aika kutomiselle, ja aikaakin on! (Mutta tarvitseeko kukaan sukkia? ) Ja miten mukava on leipoa sienipiirakka viikonlopuksi ja marjatorttu kahvin kanssa. Ja piirakan kera viinilasillinen, tai kaksi. Sisäiseksi lämmikkeeksi vanhoille jaloille, tietenkin. 🍷🍷
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti