Suloiset sukat

Ei ole vuodenaikaa, jolloin villasukkia ei tarvittaisi. Ai että kesälläkin? En ikinä pistäisi kumisaappaita jalkaani ilman villasukkia. Ja kumisaappaitahan käytetään koko kesä. Sateella, marjastaessa, sienestäessä, kalastaessa, pihahommissa, veneillessä. Jalkoihin ei tule hiertymiä eivätkä saappaat lonksu, kun villasukka on välittäjänä. Saapas on hiostava jalkine, mutta villasukka helpottaa. 

Keväällä ja syksyllä sitä vasta onkin saappaille käyttöä, paitsi että marjoja ei metsässä vielä ole. Ja kun voi olla viileää, laitetaan kahdet villasukat päällekkäin, jos jalkineeseen vain mahtuu. 

Talvella villasukat ovat suloiset kotoillessa. Jos lattia on viileä, voi laittaa kahdet päällekkäin. Villasukat ovat ainoa oikea valinta yösukiksi, enkä koskaan lähde reissuun ilman villasukkia. Hiihtoon on monenmoisia teknisiä sukkia, mutta minä luotan villaan. Äiti sanoi aina, että tärkeintä on pitää jalat lämpiminä, ja siinä hän oli oikeassa. Se on Pohjolan ihmisen kansalaistaito. Olikohan talvisodan sankareilla villasukkia? 

Sukkia kudotaan kilpaa vauvoille, vaareille, veteraaneille ja varusmiehille. Minäkin, kuten tämänikäisen oletetaan tekevän, kudon sukkia läheisilleni joululahjaksi. Teinipoika ei tennareihinsa villasukkia laita, mutta kotona on jäätyneiden varpaiden lämmikkeeksi mukava vetää villasukat. Ja yöksi. Suvun kaunokainen, teini hänkin, saa hempeän väriset villasukat koti- tai yösukiksi. Metsästävälle miehelle kudon pitkävartiset sukat saappaisiin lämmikkeeksi. Ja perheen äiti saa sukat, jotka ovat hänen lempiväriään. Sukkiin kudotaan mukaan lämpimiä ajatuksia.

Ehdotan, että käsinkudotut villasukat julistetaan Suomen kansallisneuleeksi!