maanantai 23. huhtikuuta 2018

Uudet silmälasit

Entinen työkaverini vannoi, ettei enää koskaan osta silmälaseja Suomesta. Hänen koiransa oli pureskellut lähes tuhat euroa maksaneet silmälasit. Kun varaa ei ollut samanlaiseen investointiin, hän hommasi ne Tallinnasta. Ne olivat oikein pukevat ja hyvin paljon halvemmat kuin ne koiran syömät. 

Omat viimeksi hankkimani silmälasit taisivat maksaa 600-700 euroa. Olin silloin töissä ja paremmissa varoissa kuin nyt. Näkö niillä ei enää ollut hyvä ja kypsyttelin uusien lasien hankintaa jonkin aikaa. 

Tallinnaan! Se oli ykkössuunnitelma. Tutkin netistä sikäläisten optikkoliikkeiden tarjontaa. Sitten selvitin laivojen aikatauluja ja hintoja. Sitten piti vielä tutkia, miten satamaan pääsee Sisä-Suomesta. Olin väliin ihan pyörryksissä vaihtoehtojen runsaudessa. 

Yhden päivän reissu veisi aikaa parikymmentä tuntia. Mutta aikaahan eläkeläisellä on. Minulla oli ristiriitaisia tunteita: kannattaako tuommoiseen revohkaan ryhtyä vähän halvemman hinnan takia? Ja matkalla tärvääntyy aina ylimääräistä rahaa, pitää syödä ja ostaa pari pönttöä viiniä. Mutta jos sittenkin? Jospa saisin halvemmalla hinnalla parempaa laatua? 

Matkasuunnitelma alkoi romuttua jo ensimmäisestä askeleesta. Menin näöntarkastukseen lähellä olevaan optikkoliikkeeseen, jossa maksoin siitä 25 euroa. (Tallinnassa, kuten optikkoliikkeissä usein, näöntarkastus on maksuton, jos tulee lasikaupat). Sain vahvistuksen heikentyneestä näöstä ja hyvän infon linsseistä. (Liian kalliita minulle!). 

Päätöksen vielä horjuessa lähdin tekemään kenttätutkimusta läheiseen kaupunkiin. JOS löytäisin sopuhintaiset linssit ja nätit pokat, ostaisin ne kuitenkin täältä. Tämä oli toinen väärä askel.

Kolmannen virheen tein, kun rupesin ensin  kehyksiä sovittelemaan. Tyhmä, tyhmä, tyhmä! Kehyksethän hintoineen näin kaupan seinällä, mutta linssejä piti kysellä. Vain Nissenillä hinnat olivat  esillä, muualla ei. Ja yleensä linssit olivat törkeän hintaisia, paitsi halvimmat, joita ei haluttu myydä ollenkaan. 

Kun sitten löysin mieleiseni kehykset - eivät tietenkään ihan halvimmasta hintaluokasta - ryhdyin linssejä kyselemään. Se oli sitten menoa. Tallinnan-suunnitelmat haihtuivat mielestäni kuin tuhka tuuleen. Tein kaupat. 👓. 

Kotiin mennessä sitten ihmettelin, miten se näin meni. Minunhan piti HARKITA!
Silmälaseihin olin kyllä tyytyväinen, kun ne tulivat, mutta suunnitelmani romuttuminen kirveli. Miksen tehnyt niinkuin aioin? Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen kääntänyt takkini vakaista aikeista huolimatta. Nyt en tiedä, millaiset lasit ja millä hinnalla olisin ne saanut. Pönttöviinit ainakin jäivät ostamatta - terveyshyöty edes. 😫




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti