Kakkua minäkin olen toivonut aina. Noloa, mutten muista, millaisia leivonnaisia lapset aikoinaan väsäsivät. Vai väsäsivätkö? Siippani ei ainakaan eläissään ole leiponut yhtään mitään.
Epäilenkin, että olen leiponut kakkuni itse, enimmäkseen. On voitu joskus ostaakin valmis kakku. 🎂 Niiden maku on minusta kuitenkin, hmm, vaatimaton. Vuosia minua vaivasi se, että mielestäni minulle olisi pitänyt jonkun leipoa kakku, mutta eipä näin ole tapahtunut.
Äitienpäivän viettokin on muuttanut muotoaan moneen kertaan. Kun lapset lähtivät, tultiin lapsuudenkotiin jos tultiin. Sitten kun heillä oli omia lapsia, ajattelin että he saisivat juhlia äitienpäivää omassa rauhassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti