Tietenkin Mehu-Maijassa puhkui perinteinen marjamehu, mutta osasta päätin innoissani tehdä kotiviiniä, ensimmäisen kerran. Viiniä teki mieli ja raaka-ainetta oli paljon. Hankittiin käymisastia ja muut tykötarpeet. Pantiin mehu käymään.
Jännittyneenä seurasin vesilukon pulputusta. Aikanaan sitten ohjeiden mukaan viini oli valmis lapottavaksi ja pullotettavaksi. Prosenttejakin siinä tuntui olevan aistinvaraisesti. 👍 Niin sitten viini pullotettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja siirrettiin kellarin hyllylle asettumaan. 🍷
Koitti ilta, jolloin päätettiin pitää viininmaistajaiset. Jännitys oli suuri, kun pullo avattiin juhlallisesti. Mutta seurasi jotain outoa: viini ei lorissutkaan lasiin. Mikä vikana?
Pulloa hölskyteltiin tovi, kunnes tilanne selveni. Meillä ei ollutkaan pulloissa viiniä, vaan käynyttä hyytelöä. Pettymys oli raskas. Mikä vaiva, kaikki turhaan!
Ymmärsin sitten, että olin käyttänyt, ainakin osaksi, puolikypsiä viinimarjoja. Oletan, että niistä johtui hyytelöityminen. No. Käynyt viinimarjahyytelö ei kuitenkaan maistunut meille, joten raskain sydämin hölskyttelin pullot tyhjiksi.
En enää koskaan yrittänyt valmistaa marjaviiniä. En myöskään kehdannut tunnustaa kenellekään tuota karvasta epäonnistumista. Mutta kun välineet oli hommattu, tehtiin myöhemmin kotiviiniä valmispakkauksista. Niistä valmistui kyllä nestemäistä juomaa, muttei oikein oikean viinin veroista. Lisäksi ei niin hyvä asia oli, että pullo tuli avattua liiankin helposti.
Kotiviiniharrastus hiipui aikanaan. Mutta katsellessani nyt runsasta variksenmarjasatoa lähimetsässä, tulin ajatelleeksi, että siitähän ehkä saisi hyvänmakuista viinintapaista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti