perjantai 21. syyskuuta 2018

Missä appelsiinit kasvavat

Eipä arvannut viime kevättalvella, miten lämmin kesä tulisi olemaan! Niinpä varasimme siipan kanssa ensimmäisen rantaloman vuosikymmeniin. Ja vielä koiran kanssa. Ei tiedetty sitäkään, miten paljon haukkuparka kesällä sairasti. 

Sydän kylmänä (koiran vuoksi) lähdettiin sitten syyskuun alussa kolmeksi viikoksi Costa Blancalle, koiranmuonaa matkalaukuissa. Kohde valittiin kohtuullisen pituisen lentomatkan vuoksi. ✈️Toiveena oli lokakuu, mutta mieluistamme asuntoa ei ollut enää vapaana. Kuulemma pitää olla liikkeellä vuosi etukäteen!

Ja täällähän on mitä kuumin kesäsää syyskuussa ☀️☀️☀️. Siinä 30 asteen tienoilla joka päivä. Asunnossa on ilmalämpöpumppu, jolla saa sopivan viilennyksen. Aamulla tehdään koiralenkki, samoin illalla, ja päivällä kuumimpaan aikaan käydään pikapisulla. 

Eläimen sopeutumiskykyä täytyy ihailla. Pari päivää se tutki kiihkolla ympäristöä ja asuntoa, ja sitten se oli kartalla. Lähistön äärimmäisen kauniit 7 villikissaa saavat sen kyllä hulluden partaalle, niitä kun ei kotona näe. 

Koiran kanssa lomailussa on rajoituksensa. Bussiin koiraa ei saa viedä, emmekä vuokranneet autoa. Ollaan menty sitten ilman hurttaa paikallisbussilla seutuja katselemaan muutamiksi tunneiksi. Rannalla emme jaksa ollakaan paria tuntia kauempaa. 

Silmät ymmyrkäisinä ollaan seurattu päätoimista auringonottoa. Kansa vaeltaa rantaan mukanaan omat aurinkovuoteet, tuolit ja -varjot. Näinpä pöydänkin yhdellä seurueella. Koko päivä käännellään kylkeä ja välillä pulahdetaan mereen. Seisoskellaan vesirajassa aurinkoa ottaen, myös rinnat paljaana - uh! 

Yhtään ei nolottanut esiintyä itse uikkareissa. Rannalla näkee kaikenlaisia naisia liikalihavista kuiviin laihanluikkuihin. On pikkuvauvoja ja ikivanhoja mammoja (Ja miehiä myös). On superkauniita nuoria. 

Merivesi on ah niin lämmintä ja ah niin suolaista. Siellä aalloissa on kiva keinutella. Missään en nähnyt pukukoppeja. Rantaan vaan uikkarit alla  👙 ja mekko päällä. Ja samalla varustuksella rannasta pois! Alkuun laittelin silmämeikkiä, mutta päivä päivältä vähemmän. Naama kiilsi hiestä ja aurinkolasit olivat kaiken aikaa silmillä, joten mitä rajauksilla tekeekään!  😎 . 

Muutaman päivän päästä reissu on ohi ja alkaa normiarki. Rusketus on pian muisto vain! Kotona sitten lasketaan yhteen reissun anti. Ja noustaan vaakaan. Hankaluuksia ei ole kyllä vielä tullut vastaan, joten plussan puolella ollaan. Kauppareissut ovat hauskoja, kun kaikki on niin erilaista. Ja viini - niin hyvää ja niin halpaa. Kotona voikin taas unohtaa päivittäiset ruokaviinit 😩. Adíos! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti