Ihmettelin ja epäilin kovasti, voiko nettilaihduttaminen toimia. Kun omat konstit olivat vähissä, liityin Keventäjiin ja aloin opetella.
Ruokapäiväkirjan pito oli aika työlästä. Se on kuitenkin hyvä keino selvittää, paljonko kaloreita ja ravintoaineita syö. (Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin, joten en selosta nyt kovin tarkkaan).
Kuukausien ajan pidin päiväkirjaa. Vähitellen opin näkemään annosten koon. Monet ruokalajit myös toistuivat, joten tiesin niiden kaloripitoisuuden. Nyt kirjaan enää satunnaisesti, mutta jos menee monta päivää ilman merkintää, ohjelma lähettää ystävällisen mutta tiukan muistutuksen.
Tavoitteena oli pudottaa vaivaiset 7 kiloa, sillä olen pieni lylleröinen. En ole vieläkään tavoitteessa. Läheltä on liippaissut monta kertaa, mutta aika ajoin on ollut juhlia, herkutteluiltoja, yksi Espanjan-reissu ja sitä rataa. Elämäähän se vaan on, enkä sure.
Kuuden ja puolen kilon pudotus on ollut minulle kyllä eduksi. Terveydestä en tiedä, kun ei ole tutkittu mitään arvoja, mutta peilikuva näyttää oikein mukavalta! Vatsa on pienentynyt paljon, vaikka voisi kyllä pienentyä pikkusen vieläkin. Reidet ovat myös hoikistuneet, luulen. Rinnat ovat varmaan vähän pienentyneet, vaikkakaan rintsikkaostoksille ei ole tarvinnut lähteä.
Ilon aihe on, että vanhat vaatteet sopivat taas päälle. En ole vielä sovittanut toppahousujani, joita viime talven jouduin käyttämään henkseleiden kanssa, kun housujen vetoketjua ei saanut kiinni. 😂
Keventäjät-sivuston reseptipankista pidän kovasti. Löydän aina hyvän reseptin mihin tahansa ruoka-aineeseen. Resepteissä on tietysti käytetty paljon kasviksia, kuten pakkokin on, ja aina on tullut maukasta vähemmillä kaloreilla. Herkkuohjeitakin löytyy. 😀
Punnitseminen on minusta kuitenkin Aaa ja Ooo. Paino nousee niin salakavalasti. Keventäjät-sivuilla paino merkitään joka maanantai (mikä päivä jos on viikonloppumässyttelijä 🍷)! Minä punnitsen nykyisin itseni joka aamu. Paras vaan kohdata totuus. Espanjassa minulla ei ollut vaakaa, ja kilo olikin tuliaisena kolmesta viikosta.
Oikeastaan en ole tuntenut olevani "laihdutuskuurilla". Olen vain opetellut syömään sellaista ruokaa, jolla paino voi pysyä kurissa. Valitettavasti olen suuriruokainen, eivätkä kovin pikkuiset annokset pidä oloani hyvänä. Niinpä ruoka ei saa olla runsaskalorista.
Kunnon aterioiden säännöllinen syöminen pitää minut ruodussa. Tässä taannoin tulin harrastuksesta kotiin 18 aikaan, ja päivällinen oli syömättä. En kuitenkaan ollut nälkäinen, vaan istahdin sohvalle katsomaan lempisarjaani. Mieleeni juolahti kotvan kuluttua, että jääkaapissa oli koululaiselta jäänyt voileipä. Pistelin sen - oi miten hyvää - ja samantien tein toisenkin.
Kun sarja päättyi, mätin kasvispaistosta kaksin käsin (sen piti olla osa ateriaa). No, olihan se kasvista sentään. Meni tunti, puolitoista: iltapalan aika! Kaksi kipollista jugurttia mansikkahillon kera.
Näin se syöminen minulla lähtee lapasesta. Ateria ajallaan ja tolkku säilyy. Kunpa sen vain aina muistaisi ( huokaus).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti