Antamisen ahdistus

Joulun alla minut valtaa ahdistus. Ahdistuksen syynä ovat lahjat. Antajalla on hyvä mieli, sanotaan. Oma suu ensin: omalle perheelle mietin ensin, mitä antaisin. Lasten aikuistuttua ja lastenlastenkin vartuttua lahjoja on vaikea keksiä itse. Nuorten toiveet ovat heidän ,maailmastaan, josta omani on etäällä. Ennen vanhaan - ai miten rakastan tuota sanontaa - lahjat olivat hyödyllisiä tarvikkeita tai sitten leluja. Ja totta kai kirjoja. Nyt sain viiden lapsenlapsen lahjatoiveen: 5 x rahaa. Voi itku! Melkein tulikin oikeasti itku, kun ajattelin käärimättä jääviä joulupaketteja. Eipä tarvitse enää lahjasäkkiäkään, kun lahjat ovat kirjekuoren kokoisia. 📧 Ymmäränhän minä teinien rahantarpeen. Vanhemmat kääntävät taskut nurin, mutta mikään ei tahdo riittää. Mutta unelmia heillä on! Ne vain maksavat...Omien aikuisten lasteni ja heidän puolisoidensa lahjat ovat käyneet vuosi vuodelta niukemmiksi. Satsataan lapsiin, niin on sovittu. 

Oli aika, jolloin minulla ei ollut lahjatoiveista pulaa. Kaikkea puuttui ja kaikkea teki mieli. Olin kyltymätön. Ja yhtäkkiä, ikäihmisenä, huomaan, että minulla on kuin onkin kaikkea, enkä keksi millään, mitä tarvisisin tai toivoisin, vaikken tarvisisikaan. Silti saan jotain: hyväntuoksuista käsivoidetta (aina tarpeen), museokortin (loistava), lahjakortin lippupalveluun (loistava sekin) ja suklaata (maistuu liiankin hyvin).  Itsetehtyjä pipareita (en enää leivo niitä) ja omatekoinen herkku. Ihania lahjoja. Siipan valtaa joulumieli viikko ennen joulua, vaikka hän on koko syksyn ollut sitä mieltä, että tänä vuonna ei hankita juuri mitään. Sitten kaupoille! Ja kyllä hän keksiikin minulle jotain, mitä en tarvitse omasta mielestäni. 

Mutta tästä ahdistuksesta kyllä selviän ihan helposti, aina kotoiset lahjapulmat jotenkin ratkeavat. Myös ne kirjekuoret, vaikka eläketili kovasti kutistuukin. Koko maailman auttaminen se minua eniten ahdistaa. Marraskuusta lähtien tv tulvii hyväntekeväisyyskonsertteja, nenäpäiviä sun muita keräyksiä. Anna lapselle, anna äidille, anna köyhälle. Anna ulkomaanavulle, SPR:lle, Planille, Hopelle, Un Womenille, naistenpankille, muutamia mainitakseni. Jos jokaiselle antaisin pienenkin roposen, siihen menisi iso osa eläkkeestäni. Jokaista, ihan jokaista tekisi mieli auttaa. 🌍 🌎 🌏 . ⛅️Se on kuitenkin silkka mahdottomuus, eikä siihen pysty edes miljoonamies tai -nainenkaan. Kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa laitan euroja kolehtiin ja ostan hyväntekeväisyysjärjestöjen joulukortteja. 

Monella seurakunnalla, myös omalla kotipaikkakunnallani, on jo vuosia ollut joululahjapuu. Sen oksille diakoniatyö on kerännyt vähävaraisten perheiden lasten lahjatoivomuksia. Sieltä olen jo monena vuonna löytänyt konkreettisen lahjakohteen. Toivomukset ovat monenikäisiltä lapsilta. Otan aina jonkun teinin toiveen, koska olen vähän pihalla pienten lasten lelutoiveista. Teinit ovat toivoneet, -hekin - lahjakortteja nuortenvaateliikkeisiin. Kerran löytyi toive urheiluvaatteiden ostoa varten. Tai finneistä kärsivän nuoren ihonhoitoaineita. Tällaisia osaan hankkia. Lahjasummaksi on määritelty max 35 euroa, eikä sillä merkkivaatteita juuri saa. Mutta uutta kuitenkin. Lahja menee toivojalle eikä mihinkään yhteiseen säkkiin. Tästä toiminnasta kiitän seurakuntaani, sillä moni löytää näin itselle mahdollisen lahjakohteen, yhden tai useamman, kun koko maailmaa ei voi avustaa. Itseänikin teko vähän lohduttaa, kun tiedän, että ainakin yksi ilahtuu.

Toivotan Sinulle, rakas lukijani, hyvää joulumieltä, annoitpa lahjoituksia tai et. Itse aion ottaa television ja radion musiikkitarjonnasta kaiken irti, ihan koko verorahalla. Omannäköinen joulu kullekin, sitä toivon! 🌲 ⛄️🌙 ⭐️