Aika vilahtaa, ja kun vaatteet on saatu päälle ja vuode sijattu, onkin lähes lounasaika. Yleensä syön keittoa, mutta tänään siippa tahtoo kalaisan leikkelelautasen. Itse graavattua lohta, silliä, lämminsavulohta, punajuurta, salaattia ja hillottua kurpitsaa. Jälkiruuaksi kahvia ja joulutorttu, ensimmäinen tänä jouluna. Itse asiassa en erityisesti välitä joulutortusta, sehän on melko mautonta. Luumusose siinä on hyvää. Mutta kyllä yhden tortun voi toki syödä, ihan perinteen vuoksi.
On aikomus lähteä kotikunnan järjestämään itsenäisyyspäiväjuhlaan. Koira on lenkitettävä ennen sitä. Se mokoma vaistoaa, että jotain on meneillään, haukahtelee ja tepsuttaa ympäriinsä. Mutta reippaalle lenkille siis. Yritän olla rauhallinen, niinkuin ei olisi minnekään kiire, pysähdellään, nuuskitaan ja toimitetaan asiat. Mutta kotona on rouvan tälläydyttävä pikavauhtia. Vaatteet olen jo katsonut valmiiksi ; siitä se koira varmaan arvasikin. Meikit on jo naamassa, mutta tukka täytyy vielä ilmakihartaa ja asetella. Menoja on nykyisin aika vähän, joten on kiva pukeutua juhlavaan tummaan asuun ja ripustella joitakin koruja ylle.
Yleensä kävellään, mihin vain mahdollista, mutta nyt eleganssi ei salli sitä, joten hurautetaan pari kilometria autolla juhlapaikalle. Tungosta ei ole, vanhemman puoleista väkeä saapuu tasaiseen tahtiin ja sali täyttyy vähin erin. Kurkistelen tuttuja: vain pari naapuria näkyy olevan. Juhlassa on partiolaisten hoitamat lippumenot, pari puhetta, kunnianosoituksia ja konsertti. Se olikin riemastuttavan harvinaista sorttia. Juhla päättyy leivoskahveihin.
Kotona kiirehdin television eteen. Aion kuunnella Radion sinfoniaorkesterin konserttia. Johanna Rusanen-Kartano, Ville Rusanen sekä Hannu Lintu ja tietysti upea orkesteri kyllä tekivät parhaansa, mutta Joonas Kokkosen Requiem oli niin tuskaa, syntiä ja kärsimystä tulvillaan, etten kestänyt sitä kuunnella. Ihmettelen kovasti ohjelmiston valintaa. Eihän itsenäisyyspäivä ole uskonnollisen kärsimysnäytelmän päivä, vaikka 101 vuotta sitten ajat olivatkin kovat. Mikä pettymys!
Meillä on harvoin lautasella pihvilihaa, eikä punaista lihaa oikein kehtaisi enää syödäkään, mutta tänään päivällisellä sitä kuitenkin syödään. Uunissa paistetaan Lidl’ stä ostetut duchesseperunat lisukkeeksi. Ne ovat tosi nättejä pursotuksia, ja maukkaitakin. Sitten lämpimiä vihanneksia ja salaattia. Lihan kanssa maistuu punaviini 🍷 hienosti, vaikkei kallista olekaan (paitsi että Suomessa halpakin viini on kallista). Jälkiruoaksi syödään tuoretta ananasta, ihanan raikasta ja makeaa!
Koira täytyy taas viedä ulos hyvissä ajoin ennen linnan juhlien tv-lähetyksen alkua. Sitä en jätä väliin, joten muut asiat on aikataulutettava niin, että häiriöitä olisi mahdollisimmman vähän. Kuohuviinipullo korkataan, ja kun lähetys alkaa, kilistetään itsenäisyyspäivän kunniaksi. 🥂 Vaikka miten tarkkaan vahtii kättelyä, myöhemmin huomaa, että moni vieras on jäänyt näkemättä. Nyt en nähnyt ihan niin paljoa povenpaljastajia kuin viime vuonna. Minusta itsenäisyyspäivän juhla ei ole se paikka, jossa esitellään paljasta pintaa mahdollisimman paljon. Vähän tyylitajua, pyydän! Ja on tyhmää olla noudattamatta pukuetikettiä. Paljon näkyy juhlavia ja tyylikkäästi pukeutuneita vieraita! Ja pian onkin tanssin aika. On nähty väläyksiä presidenttiparin kiertelystä vieraiden luona. Ja sitten pyörähtelemään. Kaartin combon musisointi on minusta upeaaa kuultavaa. Laulusolistina on aina joku nuori nouseva tähti.
Sitten kamerat sammutetaan ja kotikatsomon ohjelma loppuu. Jatkot-ohjelmaa katsoin pari kertaa, mutten enää: se ei ole mitään muuta kuin tavallinen ravintolaan viety show, ja esiintyjät on valittu varmaan nuoren väen makuun. Juhlallisuudesta ei ole tietoakaan. Ja tänä vuonna kuulemma laulettiin ihan siivoton biisikin. Kyllä saisi jotain rajaa pitää tällaisen illan jatkoshow:ssa. Onneksi en katsonut..
Niin sitten itsenäisyyspäivän kynttilät uhallettiin sammuksiin ja alettiin laskeutua yöhön. Ja huomiseen arkeen. En raaskisi irrottautua juhlafiiliksistä. On kurjaa riisua juhlavaatteet ja korut, putsata esiin arkinaama ja oikoa tukka. Mutta ensi vuonna sitten taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti