Mummo nostaa punttia

Kyllä en nosta painoja. Olen nähnyt jonkun harvan naisen koskevan tankoon kuntosalilla, jossa käyn viikoittain. Taiteilija Ritva Oksasesta oli jokin aikaa sitten juttu naistenlehdessä. Siinä hän nosti painoja (erittäin epäpukevissa housuissa). Jutussa hän hehkutti, miten hyödyllistä painonnosto on, vieläpä ikäihmiselle! Ei minulla muuten olisi painonnostoa vastaan mitään, mutta apuna pitäisi olla ohjaaja, ettei tulisi tempaistua itseään kipeäksi. Miehet siellä salissa painoja nostelevat, mutta vanhat tosin harvemmin kuin nuoret. On ilo nähdä joskus vanha mies, jolla on lihakset!

Käyttelen painonnoston sijaan muita konsteja. Yritän kehittää ensi sijassa ylävartalon lihaksia, jotka pysyvät aina vaan vähän heikkoina. Pitäisi käydä useammin treenaamassa, mutta en saa mitenkään aikaiseksi kuin yhden käynnin. Minua motivoi muisto, kun en ollut saada käsimatkatavaraani lentokoneen yläboksiin. Olen lisäksi lyhyt. Taisin sitten saada apuakin. Ei käy, ajattelin. Matkustan toisinaan yksin, ja matkatavararoista on sitten selvittävä itse. 

On hienoa nähdä siellä kuntosalilla harmaapäisiä senioreita pumppaamasssa, vetelemässä, kiertämässä, kävelemässä hihnalla tai soutamassa. Eikä ole liukasta, sadetta eikä kylmää. Laitteet ovat tosi monipuoliset. Ainut miinus on, että pitkään laitteella huhkiminen on vähän tylsää, kun maisemat eivät vaihdu. Nuorempi väki uurastaakin napit korvilla. Itse olen ratkaissut asian niin, että teen sarjoja 15-10-5 kertaa ja siirryn toiseen vehkeeseen. Siinä voi samalla vilkuilla muita ponnistelijoita. Siellä on himojuoksija, himopyöräilijä, himopunnertaja ja jalkaprässissä puhkuja. Joskus olen nähnyt iäkkään naisen, joka vetäisi laitteilla kaksi-kolme kertaa ja se oli siinä. Varsinainen nautinto on loppuvenyttely. Salilla on mattoja, putkirullia, palloja, keppejä, tasapainolautoja, kuminauhoja ja vaikka mitä. Siinä voi sitten venytellä maaten tai pystyssä, mitä ikinä vaan keksii. Kotiin en osta enää ikinä yhtäkään välinettä, kun kuntosalilla on kaikki. 

Sitä ajattelee, että säännöllisesti kuntoileva saavuttaisi ajan myötä vähän timmimmän vartalon. Kaikille ei kuitenkaan ole käynyt näin. Mainitsemani himokuntoilijat ovat kyllä melko sutjakoita (kaikki miehiä). Loput ovatkin sitten tavallinen valikoima hoikkia ja hyvin lihavia ja siltä väliltä. Eivät sula läskit kuntolaitteissa. Mutta on mukava ajatella, että läskien alla lihakset liikkuvat ja vahvistuvat. Kun jalkalihaksia vahvistaa, kestävät ne paremmin raskaan painon. Mutta nivelille ylipaino on kyllä ehdottomasti liikaa. 

Peilailen itseäni toisinaan toivoen, että vartaloni kaaret olisivat muokkautuneet nätimmiksi kuntosaliharrastuksen myötä. Ikäväkseni on sanottava, etten ole huomannut muutosta. Lantion seudun rasvat ovat entisillä paikoillaan eivätkä hartiat ole levinneet, mitä kaljapullohartiaisena toivoisin. Ehkä siihen tarvittaisiin se painonnosto. Reidet ovat tainneet kuitenkin vähän ohentua. Peritty muoto on tallella, mutta ne näyttävät ihan vähän hoikemmilta!

Pitäisi olla kai mummofitness-treeni, jos haluaisi vartalonmuokkausta. Ilman sitä on tyytyminen tähän olemassa olevaan, perinnöksi saatuun malliin. Parempi tarkoitus on kuitenkin, että voisin lykätä mahdollisimman pitkälle pyörätuoliin joutumista. Nyt juuri, kun keskustelu vanhustenhoidosta käy kuumana, kuvissa vilahtelee pyörätuoliriveissä istuvia vanhuksia, jotka ilman apua eivät niistä pääse ylös. Siihen kun joutuu, siihen jää. On taistelun arvoista tehdä töitä kuntonsa eteen, minkä ikinä voi. Elämänlaatu on parempaa, ja on se mielelle niin palkitsevaa kun tietää tehneensä jotain itsensä hyväksi. Tuntuu hyvältä, kun taipuu ja jaksaa liikkua. 🏋🏿‍♀️ 🚣🏿‍♀️ 😀