keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Matkamuistoja

Hei,
Ja anteeksi pitkä kirjoitustauko! Oli yhtä ja toista härdelliä, pääsiäinen, vappu, salasansekaannuksia ja saamattomuutta. Semmoisia selityksiä. Mutta nyt olen sulatellut matkaani riittävän pitkään, ja ryhdyn muistelemaan. Matkahan tehdään oikeastaan kolmeen kertaan: suunnitellen, toteuttaen ja muistellen. Ainakin kolmesti. 

Olen käynyt Portugalissa neljästi ennen tätä viimeisintä matkaani. Ensimmäinen oli työmatka Portoon kauan sitten, enkä muista siitä kovin paljoa muuta kuin komeat Douro-joen rannat. Siellä aitoissa kypsytettiin ihanaa portviiniä aikoinaan ja lastattiin laivoihin. Portoa kehutaan tavattoman kauniiksi, ja olisikin aiheellista käydä vielä uudestaan sitä tutkimassa.

Portugalin-innostuksen kuitenkin käynnisti pitkään haaveilemani Madeiran-matka. Kerran osui kohdalle sopiva aika ja sopiva pakettimatka, ja varasin kevääksi  matkan. Sattumoisin edeltävänä syksynä alkoi kotikunnassani portugalin alkeet-kurssi, kuin tilauksesta, ja säntäsin sinne hirveän innostuneena. Kielikursseilla ei opita vain kieltä, vaan myös maan kulttuuria ja muuta tietoa maasta. En ole ihan vasta-alkaja kielten opiskelussa, mutta on myönnettävä, että portugalin kieli ei ole ihan helpoimmasta päästä, etenkään jos ei ole aiemmin oppinut esim ranskaa tai espanjaa. Englannin tai ruotsin kielen taidosta ei ole juuri apua tämän kielen kanssa. Mutta olihan se hauskaa! Jouluun mennessä opittiin jo hyvät päivät ja kuulumisten kyselyt. Vastausten ymmärtäminen olikin toinen juttu. Madeiran luonto on aivan henkeäsalpaava, ja sen vuoksi sinne halusinkin. 

Muutun aina vain rohkeammaksi vanhetessani. Viime syksynä sain loistoidean: matkustaisin omatoimisella kiertomatkalla Etelä-Portugalissa, jossa en vielä ollut käynyt. Haluaisin nähdä kuuluisan Algarven, joka on Espanjan Aurinkorannikon vastine Portugalissa. Innostuksen huumassa vietin viikon päivät tablettini ääressä tutkien paikkoja ja kulkuyhteyksiä. Reissaisin Lissabonista junalla ja bussilla siellä etelässä. Siis yksin. etsivä löytää, ja totta se on. Vaikeinta oli saada selville, mistä Lissabonin lukuisista rautatieasemista junat etelään lähtisivät. En oikein  ymmärtänyt reittien kuvausten logiikkaa. Vanhat matkaoppaat eivät myöskään tienneet, että etelään menevät junat, ainakin jotkut, ajavat Vasco da Gaman piiitkää siltaa pitkin. Halusin lähteä asemalta, johon pääsisin näppärästi lentokenttäbussilla. Ja onnistuihan se. Mutta on hyvä varata vaihtoaikaa, jotta ehtisi etsiä oikean raiteen. 

Minulta kysyttiin, eikö minua pelota lähteä yksin tuommoiseen reissuun. Ehkä joskus olisi pelottanutkin, mutta ei enää. On tullut jonkun verran matkailtua, myös yksin. Ja kun olen jo aika vanha, minua eivät nuoret miehet viettele. Tyttäreni tosin huomautti, että mummojen rahat kelpaavat rosvoille yhtä hyvin kuin nuorempienkin. 😭. Muistamattomuuden varalta kirjoitin paperille tarkan matkasuunnitelman: milloin, mihin, millä kulkuneuvolla, mistä lähtee, mihin saapuu. Varasin hotellit niin, että ne olisivat lähellä juna- tai bussiterminaaleja, välttääkseni taksimatkoja. Meidät  kynittiin kerran Lissabonissa, kun taksinkuljettaja ajelutti meitä kuultuaan, että olemme kaupungissa ensi kertaa. Maksoimme kolminkertaisen hinnan. Työlästä se oli, piti tutkia karttoja ja reittejä, mutta oli hauskaakin. Etsin kahden tähden hotelleja, sillä en tarvinnut luksuspalveluja, vaan vain aamiaisen, kylpyhuoneen sekä mukavan vuoteen. Muutama viikko ennen matkaa yksi hotelli peruutti varaukseni remontin takia. Löysin uuden, mutta tämä oli sitten kaikkein vaatimattomin eikä sijaintikaan ollut paras mahdollinen. Huvittavaa kyllä, halvin majoitukseni oli kaikkein paras: Tivoli Lagos. En millään ymmärrä, miksi se oli niin edullinen. Hotellihan on ihan luksus, iso, komea, sisä- ja ulkouima-altaat ja vaikka mitä palveluja. Ja aamiaisella oli kuohuviinipullo sivupöydällä. Tuskin tarvitsee mainitakaan, että aamiainen oli ihan hulvaton. 

Kaikki matkat onnistuivat täysin suunnitelmien mukaan. Junalipun olin ostanut netistä etukäteen, mutta bussiliput piti ostaa lähtöterminaaleista. Se mitä hain tämmöiseltä reissulta, oli että näkisin mahdollisimman paljon maisemia. Ja näinkin. Näin kyliä, viljelysalueita, onnellisia lehmiä vihreillä niityillä, samoin suuria lammaslaumoja. Mietin, voiko karja olla ulkona ympäri vuoden Porugalissa? Jos, niin maidon täytyy olla superhyvää. 

Viivyin kaksi yötä kussakin pysähdyspaikassa. Se oli oikein sopiva, minulle jäi yksi kokonainen päivä tutkia ko paikka. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, paitsi viimeinen Lissabonissa. Piti ostaa sateenvarjo. Mutta tein silti mitä oli suunnitellut: matkustin Sintraan ja ajelin sight-seeing-busseilla sinne ja tänne. Pitäisi mennä uudelleen kesällä, siellä ei ole kuumakaan kun se sijaitsee niin korkealla. On huikea nähtävyys. 

En kokenut tällaista matkantekoa rasittavaksi. Voisin vaikka lähteä uudestaankin jonnekin. Olen vähän kai yksinäinem sielu: saan tehdä mitä haluan eikä tarvitse mukautua matkakumppanin, kenties ihan erilaisiin, toiveisiin. Juttukavereitakin löytyi: eräässä hotellissa aamiaisella kuulin pariskunnan puhuvan suomea ja päätin käydä tervehtimässä. He eivät ollenkaan pahastuneet. He olivat interrail-matkalla Espanjasta Portugaliin ja aikaa oli kuukausi. Ja hirveän innostuneita ja tyytyväisiä. Huom siis keski-ikäinen pariskunta 😀. Skotlantilainen nuoripari istui junassa minua vastapäätä, he olivat jo tulleet Portosta junalla ja jatkoivat etelään. Ja saksalainen rouva puistonpenkillä auringonpaisteesta nauttimassa. Kaikkialla oltiin hyväntuulisia ja ystävällisiä. Mihinköhän taas lähtisin? Omatoimimatkan hinta on kohtuuhalpa, mutta täytyy olla itse matkatoimistovirkailija. Eikä tietysti ole opasta. Adéus, Portugal! 😍      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti