Olen syntynyt itsenäiseen Suomeen, joten en muuta ole kokenut. Äitini ja isäni syntyivät kuitenkin Venäjän vallan alaiseen Suomeen. Millaista elämä olikaan äidin ensimmäisten 9 vuoden ajan? Tätä äiti ei ole kertonut, enkä ole ymmärtänyt siitä kysyä. Siellä Karjalassa oltiin ehkä vähän sivussa Helsingin kuohunnasta.
Ja läntinen naapurimme, Ruotsi, on sekin hallinnut meitä aikoinaan. Meille jäi tuosta ajasta yhdeksi muistoksi toinen kotimainen kieli, ruotsi. Ja lämpimät suhteet! Venäjän kieli ei saanut samanlaista asemaa.
Jos Suomi ei olisikaan itsenäinen, mitä meiltä puuttuisi tai millainen maa tämä olisi? Virossahan elää venäläisvähemmistö, ja ehkä meillekin olisi muuttanut lisää ihmisiä Venäjän puolelta. Olisimmeko sadassa vuodessa sulautuneet venäläisiin? Olisiko venäjän kieli maan virallinen kieli? Venäjän lait olisivat meidänkin lakejamme. Meidän leipämme olisi heidänkin leipäänsä. Olisimmeko tyytyväisiä?
Vapaus mennä ja tulla sekä maan sisällä että
kansainvälisesti on etuoikeus, josta en luopuisi. Yksilönvapaus on upeaa. Onhan Suomessakin lait (paljon niitä onkin), joita kansalaisen pitää noudattaa, mutta ne ovat suomalaisten itsensä laatimia. Vapaalla kansalaisella on myös velvollisuutensa.
Vaalivilpeistä ei meidän tarvitse olla huolissaan, ja kaikki vaalit ovat oikeita, eivät näennäisvaaleja. Jos systeemi muuttuu, kansa on puhunut.
Satavuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän alla olo on juhlallinen. Olemme pieni, mutta urhea maa. Ihan rauhassa ei ole saatu tätä sataa vuotta olla. Talvisotaa on muisteltu tänä vuonna paljon. Pala hyvää maata menetettiin, mutta paljon jäikin. Tänne me kyllä mahdumme, vaikka sydäntä kirveltääkin Karjalan menetys. Vaan jospa se vielä saataisiin takaisin!
Aika ajoin sinitaivaalle nousee ukkospilviä, ja kuuluu itäistä jyrinää. Nuo jyrähdykset pitävät meitä varuillaan, jotta muistamme pitää huolta omasta asemastamme.
Sytytän kynttilät huomenna, 6.12.2017 ikkunalle kiitollisena, vapaana kansalaisena ja ihailen kaunista lippuamme. 🇫🇮🇫🇮🇫🇮
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti