Mummo nostaa punttia

Kyllä en nosta painoja. Olen nähnyt jonkun harvan naisen koskevan tankoon kuntosalilla, jossa käyn viikoittain. Taiteilija Ritva Oksasesta oli jokin aikaa sitten juttu naistenlehdessä. Siinä hän nosti painoja (erittäin epäpukevissa housuissa). Jutussa hän hehkutti, miten hyödyllistä painonnosto on, vieläpä ikäihmiselle! Ei minulla muuten olisi painonnostoa vastaan mitään, mutta apuna pitäisi olla ohjaaja, ettei tulisi tempaistua itseään kipeäksi. Miehet siellä salissa painoja nostelevat, mutta vanhat tosin harvemmin kuin nuoret. On ilo nähdä joskus vanha mies, jolla on lihakset!

Käyttelen painonnoston sijaan muita konsteja. Yritän kehittää ensi sijassa ylävartalon lihaksia, jotka pysyvät aina vaan vähän heikkoina. Pitäisi käydä useammin treenaamassa, mutta en saa mitenkään aikaiseksi kuin yhden käynnin. Minua motivoi muisto, kun en ollut saada käsimatkatavaraani lentokoneen yläboksiin. Olen lisäksi lyhyt. Taisin sitten saada apuakin. Ei käy, ajattelin. Matkustan toisinaan yksin, ja matkatavararoista on sitten selvittävä itse. 

On hienoa nähdä siellä kuntosalilla harmaapäisiä senioreita pumppaamasssa, vetelemässä, kiertämässä, kävelemässä hihnalla tai soutamassa. Eikä ole liukasta, sadetta eikä kylmää. Laitteet ovat tosi monipuoliset. Ainut miinus on, että pitkään laitteella huhkiminen on vähän tylsää, kun maisemat eivät vaihdu. Nuorempi väki uurastaakin napit korvilla. Itse olen ratkaissut asian niin, että teen sarjoja 15-10-5 kertaa ja siirryn toiseen vehkeeseen. Siinä voi samalla vilkuilla muita ponnistelijoita. Siellä on himojuoksija, himopyöräilijä, himopunnertaja ja jalkaprässissä puhkuja. Joskus olen nähnyt iäkkään naisen, joka vetäisi laitteilla kaksi-kolme kertaa ja se oli siinä. Varsinainen nautinto on loppuvenyttely. Salilla on mattoja, putkirullia, palloja, keppejä, tasapainolautoja, kuminauhoja ja vaikka mitä. Siinä voi sitten venytellä maaten tai pystyssä, mitä ikinä vaan keksii. Kotiin en osta enää ikinä yhtäkään välinettä, kun kuntosalilla on kaikki. 

Sitä ajattelee, että säännöllisesti kuntoileva saavuttaisi ajan myötä vähän timmimmän vartalon. Kaikille ei kuitenkaan ole käynyt näin. Mainitsemani himokuntoilijat ovat kyllä melko sutjakoita (kaikki miehiä). Loput ovatkin sitten tavallinen valikoima hoikkia ja hyvin lihavia ja siltä väliltä. Eivät sula läskit kuntolaitteissa. Mutta on mukava ajatella, että läskien alla lihakset liikkuvat ja vahvistuvat. Kun jalkalihaksia vahvistaa, kestävät ne paremmin raskaan painon. Mutta nivelille ylipaino on kyllä ehdottomasti liikaa. 

Peilailen itseäni toisinaan toivoen, että vartaloni kaaret olisivat muokkautuneet nätimmiksi kuntosaliharrastuksen myötä. Ikäväkseni on sanottava, etten ole huomannut muutosta. Lantion seudun rasvat ovat entisillä paikoillaan eivätkä hartiat ole levinneet, mitä kaljapullohartiaisena toivoisin. Ehkä siihen tarvittaisiin se painonnosto. Reidet ovat tainneet kuitenkin vähän ohentua. Peritty muoto on tallella, mutta ne näyttävät ihan vähän hoikemmilta!

Pitäisi olla kai mummofitness-treeni, jos haluaisi vartalonmuokkausta. Ilman sitä on tyytyminen tähän olemassa olevaan, perinnöksi saatuun malliin. Parempi tarkoitus on kuitenkin, että voisin lykätä mahdollisimman pitkälle pyörätuoliin joutumista. Nyt juuri, kun keskustelu vanhustenhoidosta käy kuumana, kuvissa vilahtelee pyörätuoliriveissä istuvia vanhuksia, jotka ilman apua eivät niistä pääse ylös. Siihen kun joutuu, siihen jää. On taistelun arvoista tehdä töitä kuntonsa eteen, minkä ikinä voi. Elämänlaatu on parempaa, ja on se mielelle niin palkitsevaa kun tietää tehneensä jotain itsensä hyväksi. Tuntuu hyvältä, kun taipuu ja jaksaa liikkua. 🏋🏿‍♀️ 🚣🏿‍♀️ 😀

Kulttuurien räsähdys

Ilmitulleet seksuaalirikosaallot ovat paitsi ihan kamalia, myös outoja. Miksi juuri nyt ja miksi niin paljon pienessä ajassa? Miksi siellä, miksi tuolla? Poliisi on ollut kovin niukkasanainen kommenteissaan, joten koko kuvion hahmottaminen on tavalliselle median seuraajalle aivan mahdotonta.

Ahdistelijat ovat usein ulkomaalaistaustaisia, mutta suomalaisiakin heidän joukossaan on. On myös puhuttu turvapaikan hakijoista. Heitä on meille tullut mm. Lähi-idästä. Lähi-idän asukkaat tunnustavat valtaosin islamin uskoa. On yleisesti tiedossa, että näissä maissa naisten asema on täysin alistettu. He eivät voi tehdä mitään kodin ulkopuolella ilman oman perheen miehen kaitsentaa. (Äskettäin Lindexillä käydessäni asiakkaana oli keski-ikäinen pariskunta. Nainen oli pukeutunut muslimikoodin mukaan, ja mies valvoi hänen seuranaan, että ostokset menivät oikein. En nähnyt, olivatko he olleet alusvaateosastolla.) Naisten täytyy kotimaassaan pukeutua hijabiin, jossa äärimmäisessä muodossa on vain aukot silmille. Pukeutumisen tarkoitus on, ettei nainen aiheuttaisi miehille seksuaalista houkutusta. Jos mies näkee kotipuolessaan länsimaisesti pukeutuneen naisen, hän olettaa ilman muuta, että nainen on huora ja vapaata riistaa.  

Yksi kauheimmista naisen alistamisen keinoista on naisten silpominen (ympärileikkaus). Sen tarkoituksena on, että kiinni ommellut häpyhuulet  saa avata vain aviomies, joten nainen on koskematon, eikä nainen voi myöskään koskaan tuntea seksuaalista mielihyvää. Naiselle ei näin ollen tule houkutusta seksuaaliseen kontaktiin.

Kaikki tietävät, että muslimimaissa nainen on miehen omistuksessa aivan kaikessa. Ja mitä naisella ehkä on, se kuuluu itsestäänselvästi miehellekin. Tunsin kauan sitten perheen, jonka tytär avioitui Lähi-idästä kotoisin olevan muslimimiehen kanssa. Kun naisen rakkaus sitten hiipui, hän pakeni kotiin Suomeen. Mies tuli perässä. Hän ei suostunut avioeroon. Hän piti hallussaan naisen asuntoa kuin omaansa. Hänelle ei merkinnyt mitään suomalaiset lailliset omistussuhteet. Hän kiristi naista lasten avulla. Nainen yritti kadota, mutta mies löysi hänet aina uudestaan. En tiedä tarkoin kaikkea tapahtunutta. Ehkä nainen sai lopulta avioeron. 

Lähi-idästä tuleville miehille suomalaisten naisten ja tyttöjen pukeutuminen on varmasti aivan käsittämätöntä. Ovatko kaikki siis huoria? Varmastikin! Etenkin kesällä, myönnettävä on, nuoret tytöt ja naiset pukeutuvat turhankin paljastavasti. Kun maahanmuuttaja ei pysty solmimaan kontakteja tyttöihin meikäläisittäin tavanomaisella tavalla, hän on vaikeuksissa. Voimakkaissa testosteronihöyryissä seksuaalisuus voi alkaa purkautua epäluonnollisesti, keinolla tai toisella. Miehet ovat keksineet internetin hyödyntämismahdollisuudet. Sitä kautta ei ole julkisesti näkyvillä. Nuoret hyväuskoiset tytöt voivat aivan helposti olla houkuteltavissa kontakteihin, kun mies/poika on komea ja puhuu nätisti. Ja sana kiertää maahanmuuttajayhteisöissä. Kun jotakuta onnestaa, monet muutkin yrittävät. 

Raiskaukset ovat myös vanha sodankäynnin väline. Valloittajat raiskaavat systemaattisesti valloittamansa maan naiset. Raaistuminen ja seksuaaliset paineet, tai ehkä jopa käsky ovat selittäjinä. Niin että ei mitään uutta. Onko käynnistymässä sota seksuaalisen väkivallan avulla? Väestöön lietsotaan pelkoa, joka voi olla yksi askel ovelassa sodankäyntistrategiassa. Naiset alkavat pysyä kotona, ihan kuin muslimimaissa. Yhteiskunnan huomio sitoutuu eikä muuta ehkä sitten huomatakaan. Luodaan sekasortoa.  

Oli myös ikävää saada tietää, että Suomessa seksuaalirikosten rangaistukset ovat hyvin lieviä. Sana kiertää. Eipä ole montaa vuotta siitä, kun raiskattua kohdeltiin syyllisenä eikä suinkaan uhrina. Toivottavasti ei enää tänä päivänä! 

Tietenkään jokainen maahanmuuttaja tai muslimimies ei ole seksuaalirikollinen. Mutta kun heitä on, kaikki saavat leiman, aiheesta tai aiheetta. Kun tietää, millaiseen kulttuuriin muslimimiehet ovat kasvaneet, en usko että valistus ja lain lukeminen voi muuttaa heidän arvopohjaansa. Minunkaan arvopohjaani ei voi muuttaa muuten kuin aivopesulla. On pelottava ajatus, että Suomeen asettuu pysyvästi - ja on jo asettunut - ihmisryhmä, jonka arvot ovat täydellisessä ristiriidassa suomalaisten arvojen kanssa. Politiikot ja viranomaiset puhuvat kotouttamisesta, mutta tämä termi on täysin väärä. Ketään ei voi kotouttaa ulkoapäin. Ihminen kotoutuu itse, jos kotoutuu. Toki häntä voi siinä tukea.   

On sydäntäsärkevää, että ihmisten täytyy lähteä kotimaastaan kansainvaellukselle muihin maihin. Jos pyrkimyksenä on vilpitön tahto luoda itselleen parempi elämä ja ponnistella sen hyväksi itse, on tavoite hyväksyttävä. Mutta jos tulija tulee vaatimaan itselleen vieraan maan hyvinvointia vastikkeetta, tuoden mukanaan oman kulttuurinsa aikomattakaan sopeutua, lähtökohta on täysin väärä. Motto : ”maassa maan tavalla, tai maasta pois” on minusta edelleen ihan pätevä. On suomalaisiakin lähtenyt siirtolaisiksi kultaa vuolemaan, valmiina uurastamaan elämänsä eteen - ja sopeutumaan. Ei se tarkoita, että juurensa täytyy hylätä.   

LISÄYS 17.1.2019

Ylen nettisivulla julkistiin kiihkoton ja asiallinen kolumni: ”Kulttuuri ei tee kenestäkään raiskaajaa”. Kirjoittaja on Sri Lankasta lähtöisin oleva mies, Rajkumar Sabadanesan, joka tietää, mistä kirjoittaa. Hän tietää, että pääosin raiskaajat ovat arabeja. Uskonto ja kulttuuri ovat hänen mukaansa eri asioita, mutta mielestäni ne ovat toisiinsa kietoutuneita ja vaikeita erottaa käytännössä. 

Hidasta elämää

Kaksi ja puoli viikkoa joulun aikaan mökillä! Mikä ihana ajatus! Talvella ollaan oltu mökillä parhaimmillaan viikon kerrallaan, ja kesällä pidempiäkin aikoja. Mutta ei talvella. Olen haaveillut useasti hiljaisuudesta ja rauhasta, kun saisi olla joutilaisuudessa ilman kiireen tai ”täytyy tehdä” juttujen häivääkään. Nyt sen sitten sain. Päivänvaloa oli kuutisen tuntia, sekin usein hämärää, ja koiralenkit piti tehdä silloin. Pimeän aikaan pihan jälkeen on säkkipimeä mökkitite, jonne ei tee mieli lähteä pitkälle kävelylle otsalampunkaan kanssa. Eikä koirakaan halua. Se kääntyy ensimmäisessä mutkassa takaisin, kun pisit ja kakit on saatu tehtyä. Vain yksi mökkinaapuri kävi mökillään, ja muina elollisina olentoina olivat, arvatenkin, ketut, ilvekset, jänikset ja hirvet. Muutama harmaa nuori joutsen uiskenteli vielä rannan sulassa vedessä. Olisi jo pitänyt lähteä etelään! 🦢.

Niinpä mökissä kökötetään sisällä viimeistään klo 16 alkaen. Toki elääkseen täytyy valmistaa ruokaa, ja syöminen se onkin vasta mukavaa. Mutta mitä vähemmän on pakko tehdä-töitä, sitä laiskemmaksi muutun. Olisinhan voinut siivota koko mökin, mutta arvaatko, ettei huvittanut! eikä pimeässä edes näe kunnolla. Siippa lämmittää uunin ja saunan ja kantaa puut. Aikaa jäi runsaasti lukemiseen ja TV:n katseluun. Aikoinaan haaveksin telkkarittomasta mökistä, mutta siippa ei. Kuvittelin, että kesällä tuijottelisin järvelle ja talvella pimeään ikkunaan, ehkä. Kesäisin olenkin ulkona aika myöhään takki päällä ja kuuntelen ja katselen. Nyt kirkkaana pakkasiltana tuli hetki seistyä ulkona tähtien ✨ kirkkautta ihmetellen. Ja oli täysikuun aika. 💫🌕 Oli kuitenkin useimmiten pilvistä.

Pimeässä ja hiljaisuudessa nukutti hyvin. Joinain aamuina ensimmäinen meistä heräsi vasta klo 9.30. Ei koirallakaan ollut kiire aamupissille. Se nautti köllimisestä lämpimässä ja pimeässä. Aamupuurot oli syöty klo 11 mennessä. Ja valoisaa aikaa oli jäljellä enää 4 tuntia! Tuli se joulu mökkiinkin, samoin uusi vuosi, vaikkei kovin riehakasta ollutkaan. Maailma tuntui olevan niin kovin kaukana! Ruokakauppaan on mökiltä noin 30 kilometriä, ja kävimme siellä kahdesti. Siellä kyllä oli kuhinaa. Jos jotain unohtui, oltiin sitten ilman. Ylimääräistä reissua ei tehty. 

Toisella viikolla sohvassa istuminen pitkinä iltoina alkoi vähän puuduttaa. Lukemista kyllä riitti. Sukkalankoja oli mukana, mutta käsiä ei huvittanut ryhtyä kutomaan. Kuuntelin kielikursseja vähän laiskanlaisesti. Televisiota katseltiinkin aika paljon. Olen ahkera tallentaja: tallennan suosikkisarjoja ja elokuvia paremmalla ajalla katsottavaksi. Ja nyt oli sitä parempaa aikaa. Aika vähän muu tv-tarjonta tyydyttää. Olen tähän asti vastustanut ankarasti maksullisia ohjelmakirjastoja, perusteluna että normikanavat riittävät. Ja pitäähän niistäkin maksaa TV-vero. 

Joutilaisuus saa moraalin löystymään. Niinpä iltana muutamana siippa solmi maksusopimuksen Netflixin kanssa. Heikentyneen vastarintani mursi tieto, että espanjan-opettajani oli kertonut Netflixissä olevan espanjankielisiä sarjoja ja elokuvia. Niinpä! Sehän olisi melkein kuin kielen opiskelua! (Ihastuin aiemmin esitettyyn ”Ommelten välinen aika”-sarjaan, ja muutamaan muuhunkin). Amerikkalaiset sarjat voivat olla hyvinkin hyviä, mutta ne ovat niin - amerikkalaisia. Harvaan kotimaiseen olen jäänyt koukkuun. Loppuajan illat katseltiinkin sitten espanjankielisiä ohjelmia. Ja aika rupesi kulumaan. 

Sanallakaan en vihjannut siipalleni, että hiljaisuus ja rauha jo riittivät minulle, kun tuli kotiinlähdön aika. Uusi vuosi piti vielä viipyä mökillä ilotulitusten vuoksi, koiraraasun hyvinvointia ajatellen. Sain olla keskitalven kaamoksessa ja metsän rauhan idyllissä ihan riittävästi. Yritän muistaa tämän, kun seuraavan kerran rupean haaveilemaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Katselen oikein mielelläni kaupunkiasunnon ikkunoista katuvaloja ja talojen ikkunoita kauniine joulu- ja talvivaloineen. 🌆 Illalla on mukavaa kävellä koiruliinin kanssa valaistuja katuja pitkin.