En sitä muuten huomaisikaan, jollen kävisi kirjastossa silloin tällöin lukemassa naistenlehtiä. Itselleni ei tule kotiin yhtäkään. Eläkkeelle jäätyäni katsoin tilaamisen olevan turhaa ylellisyyttä.
Kirjasto on kävelymatkan päässä kotoani. Miten mukava onkaan astella sinne hiljaisuuteen kaikessa rauhassa lueskelemaan. Kotona on rauhatonta. Vähän väliä tulee joku keskeytys: koira tahtoo huomiota, siippa keskeyttää, on kahviaika, pitää sitä ja pitää tätä.
Vaan kun istun kirjastossa, ei kukaan eikä mikään häiritse minua. Minulla on lempilehtiä: Kotilääkäri, Hyvä Terveys, Eeva, Anna, Kauneus ja Terveys. Joskus lukaisen Me Naiset ja ET-lehden. Niinpä huomaa, jos sama julkkis esiintyy useammassa lehdessä. Joskus on vaikea keksiä, miksi tästä ihmisestä kirjoitetaan. Oli murheellista seurata Piritta Hagmanin ponnisteluja omien, neljän-viiden ammatin hankkimiseksi. Kuinka rankkaa.
Toisinaan lehdissä on hienojakin henkilökuvia ihmisistä, joilla on erikoinen elämä tai ura. Ikääntymiseni huomaan siitä, etten enää jaksa tutustua nuorimpien elokuvatähtösten tai mallien rintavakoihin tai viimeisimpään poika-tai tyttökaveriin. Never heard!
No, pakkokos niitä lehtiä sitten on lukea, jos ei nappaa? Niinpä. Mutta tunnen olevani enemmän kärryillä pintaliitotrendeistä ja kevytkulttuurista. On se välttämätöntä (?), ettei ole ihan pihalla.
Lehdistä saan infoa kosmetiikasta, johon minulla ei ole varaa. Ja kun joku tuote tuntuisi mahtavalta juuri minulle, olen jo unohtanut sen nimen kirjastosta lähtiessäni. Ja jokaisena vuodenaikana pitäisi hommata uudet meikkivärit. En kehtaa kertoa, miten vanhaa luomiväriä käytän...
Olinpa ihan unohtaa kuninkaalliset! Ilman naistenlehtiä en tietäisi heistä mitään! Suuntaus on, että kuninkaallinen ja porvarisveri sekoittuvat liitto liitolta. Victoria, Harry, Frederik, Haakon, Juan Carlos...
Laihdutusjutut luen aina, kuten myös "syö näin ja näin"-jutut. Sen kaiken kun söisin, niin hohhoh vaan. Ja seuraavalla sivulla onkin herkullisia leivonnaisohjeita. Kunpa joku keksisi kevytpiirakan.
