Summer wine

Poimiessani viinimarjoja mieleeni palautui kaukaisessa menneisyydessä tehty viinimarjojen hyödyntämiskokeilu. Äidin pensaista lienee silloin tullut runsas sato.

Tietenkin Mehu-Maijassa puhkui perinteinen marjamehu, mutta osasta päätin innoissani tehdä kotiviiniä, ensimmäisen kerran. Viiniä teki mieli ja raaka-ainetta oli paljon. Hankittiin käymisastia ja muut tykötarpeet. Pantiin mehu käymään. 

Jännittyneenä seurasin vesilukon pulputusta. Aikanaan sitten ohjeiden mukaan viini oli valmis lapottavaksi ja pullotettavaksi. Prosenttejakin siinä tuntui olevan aistinvaraisesti. 👍 Niin sitten viini pullotettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja siirrettiin kellarin hyllylle asettumaan. 🍷

Koitti ilta, jolloin päätettiin pitää viininmaistajaiset. Jännitys oli suuri, kun pullo avattiin juhlallisesti. Mutta seurasi jotain outoa: viini ei lorissutkaan lasiin. Mikä vikana?

Pulloa hölskyteltiin tovi, kunnes tilanne selveni. Meillä ei ollutkaan pulloissa viiniä, vaan käynyttä hyytelöä. Pettymys oli raskas. Mikä vaiva, kaikki turhaan! 

Ymmärsin sitten, että olin käyttänyt, ainakin osaksi, puolikypsiä viinimarjoja. Oletan, että niistä johtui hyytelöityminen. No. Käynyt viinimarjahyytelö ei kuitenkaan maistunut meille, joten raskain sydämin hölskyttelin pullot tyhjiksi. 

En enää koskaan yrittänyt valmistaa marjaviiniä. En myöskään kehdannut tunnustaa kenellekään tuota karvasta epäonnistumista. Mutta kun välineet oli hommattu, tehtiin myöhemmin kotiviiniä valmispakkauksista. Niistä valmistui kyllä nestemäistä juomaa, muttei oikein oikean viinin veroista. Lisäksi ei niin hyvä asia oli, että pullo tuli avattua liiankin helposti. 

Kotiviiniharrastus hiipui aikanaan. Mutta katsellessani nyt runsasta variksenmarjasatoa lähimetsässä, tulin ajatelleeksi, että siitähän ehkä saisi hyvänmakuista viinintapaista...

Unelmien kesäsää ☀️

Tästä sitä on aina haaveiltu. Että lyhyt kesä olisi lämmin eikä sataisi kovin paljon. Toukokuu oli kyllä lämmin ja kaunis, mutta maa huokui kylmyyttä. Siitä tiesi, ettei se vielä kesää oikeasti ollut. 

Mutta siitä eteenpäin se oli kesää. Niin, paitsi juhannus, joka perinteiseen tapaan oli kylmä ja sateinen. 

Oli vaikea ruveta luottamaan siihen, että huomennakin on pouta, eikä yöksi tarvitse mökillä ollessa peitellä kuivumassa olevia puita tai pyykkejä tai kesäkalusteita. Samoin oli vaikea tajuta, että jos tänään täytyy hoitaa sisähommia, ulos aurinkoon ehtii huomennakin! 

Mökkimme on suuren järven rannalla, ja vesi on takuuvarmasti ollut aina kylmää. Niin se oli nytkin heinäkuun alussa, +13 astetta. Meillä uiminen tarkoittaakin sitä, että saunasta kastaudutaan veteen pikaisesti ja kipaistaan takaisin saunaan. Aniharvoin hetkellisesti vesi on lämmennyt 18-20 asteeseen. 

Tänä kesänä asia oli toisin. Viime ja tällä viikolla, eli heinäkuun lopulla, veden lämpö kipusi 22-27 asteeseen. Voi että oli outoa, mutta tietenkin ihanaa. Järvessä voi oikein uida! Tosin minä uin vain ihan rannan tuntumassa. Meilläpäin ei ole ollut lainkaan sinilevää, mikä on ihan järkyttävää, siellä missä sitä on. 

Helle tuntui aluksi läkähdyttävältä. Hikinorot valuivat - minulla hikoilee pää! Keksin laittaa päähän ikivanhan hellehatun, joka auttoi paljon. Vähitellen aloin tottua kuumuuteen. Kaupunkiasunnossa kerrostalossa on juuri nyt lämpöä +30 astetta, vain tuuletin heiluttelee ilmaa. Mutta sama se on muillakin. Enkä valita. Kyllä talvella piisaa kylmää. 

Meillä on onni omistaa mökki, jonne lämmityksen avuksi on laitettu ilmalämpöpumppu. Se myös viilentää taivaallisesti. Viime kesänäkin sitä käytettiin, muttei viilennykseen, vaan lämmitykseen. 

Lämmöstä nauttimista varjostaa vain se, että sen takana lienee ilmastonmuutos. Se on katastrofaalista. Lisäksi helteestä kärsii alkutuotanto, kun ei ole satanutkaan. Ja joissain maailman maissa ei ole satanut vuosiin. Mutta meillä on se, mitä annetaan. Kuka voi, nauttikoon. 😎😅☀️