tiistai 22. toukokuuta 2018

Bikiniostoksilla!

Olisipa makeaa kertoa, että bikinitarpeen syy olisi sitkeän laihduttamisen tuloksena saavutettu sutjakka vartalo! Painoni on kyllä laskenut hi-taas-ti, mutta silminnähtävää tulosta on vaikea havaita. Housunvyötärö ei kiristä kuitenkaan enää kovin paljoa. Rintaliivit istuvat kenties hitusen paremmin. Eli vielä ei ole huolta roikkuvasta nahasta!

Lähdin siis uikkarikierrokselle. Suunnittelin ensin ostavani peittävän uimatopin ja housut. Ihan ensimmäinen sovitus tuotti kuitenkin valtavan pettymyksen. Oikeankokoiset kovitetut kupit saivat minut näyttämään Seiska-lehden povipommilta 😫. Vaihoehtoina oli yläosia, joissa oli rintavaon paljaaksi jättävä malli, toppauksin tietysti. Push-up. Oma rintavakoni on kuitenkin parempi piilottaa. 

Lannistuin kokemuksesta niin, että monta liikettä kierrettyäni sovitin enää vain yhtä mallia. Vähän parempi, muttei hyvä. Siipi maassa nousin bussiin ja palasi lopen uupuneena kotiin. 

Myönnän, että minulla oli hiukan myönteisempi kuva vartalostani kuin mikä näkyi sovituskopin peilistä. Onhan se kuitenkin hyvä olla tietoinen totuudesta. 😭. 

Seuraavana päivänä pyöräilin halpamarkettiin ostamaan siemeniä mökin kasvimaata varten. Vilkaisin samalla uikkareita, ja kas! Sieltähän löytyi rintavaon peittävä bikiniyläosa. Eikä ollut puolipallon kokoisia kupinkovikkeitakaan! Teenkin tästä johtopäätöksen, että tavistätien ostopaikka on halpamarket, ja timmimpien naisten paikkoja ovat fiinimmät liikkeet. 

No miksi ihmeessä piti saada juuri bikinit? Syy on käytännöllinen. Ne ovat helpot pukea, kun menen mökillä saunasta uimaan. Alastikin uin, mutta joskus naapurustossa on väkeä, enkä kehtaa silloin. Toinen syy on se, että vanhat ja virttyneet ja hyvän malliset biksuni varastettiin uimahallissa. Unohdin ne sinne, ja olivat kelvanneet pitkäkyntiselle. Ehkä varkaallakin oli sama sopivuusongelma kuin minulla! 👙

lauantai 12. toukokuuta 2018

Äidille kakku!?

Äitienpäivän lähestyessä lehdet pullistelevat ehdotuksia äideille sopivista lahjoista. Ruokapalstoilla on hurmaavia kakkureseptejä. 
Kakkua minäkin olen toivonut aina. Noloa, mutten muista, millaisia leivonnaisia lapset aikoinaan väsäsivät. Vai väsäsivätkö? Siippani ei ainakaan eläissään ole leiponut yhtään mitään. 

Epäilenkin, että olen leiponut kakkuni itse, enimmäkseen. On voitu joskus ostaakin valmis kakku. 🎂 Niiden maku on minusta kuitenkin, hmm, vaatimaton. Vuosia minua vaivasi se, että mielestäni minulle olisi pitänyt jonkun leipoa kakku, mutta eipä näin ole tapahtunut. 

Äitienpäivän viettokin on muuttanut muotoaan moneen kertaan. Kun lapset lähtivät, tultiin lapsuudenkotiin jos tultiin. Sitten kun heillä oli omia lapsia, ajattelin että he saisivat juhlia äitienpäivää omassa rauhassaan. 

perjantai 4. toukokuuta 2018

Voitelua

Niin vain ikäihminen kuivuu! En ollut ajatellut asiaa enempää, kunnes aloin yhdistellä omia kuivuudesta kärsiviä alueitani. (Jätän käsittelemättä intiimialueen limakalvot, joissa olisikin paljon ihmettelemistä.)

Hankkiessani uudet silmälasit, josta viime jutussani kerroin, valitin samalla optikolle toisen silmäni kyynelehtimisestä ulkona. Kuivuutta, sanoi optikko, eikö kuulostakin hassulta? Vuotava silmä on pintakuiva ja kyynelneste yrittää kompensoida asiaa. No, ostin sitten vesitippoja. Niitä tiputtelen muutaman kerran pitkin päivää. Kyynelehtiminen onkin vähentynyt, jos olen muistanut tiputtaa vesitipat silmiin ennen uloslähtöä. Tipan tähtäämisen olen vähitellen oppinut. Aluksi vesi valui poskille. 

Tässä ei ollut vielä kaikki. Korvakäytävätkin ovat kuivuneet, eikä värekarvojen vaikkupoistosysteemi toimi.  Jo vuosien ajan olen joko huuhdellut korvakäytäväni itse, tai joskus olen päätynyt terveyskeskukseen. Tähänkin on olemassa ennaltaehkäisevä kotikonsti, Remo-vax-suihke. Sitä pitäisi muistaa suihkautella korviin säännöllisesti. Kunpa vain muistaisi!

Tarina jatkuu. Päässä on monta aukkoa. Yksi niistä on nenä, kaksi sierainta ja siitä sisäänpäin menevät nenäkäytävät. Kärsin koko talven tukkoisesta nenästä. Yritin jos jotakin itsehoitokonstia ilman tuloksia. Lopulta tuskastuneena hankkiuduin lääkäriin. Syykin selvisi, korvalääkärin asiantuntemuksella. Epätyypillinen refluksi-ilmiö oli aiheuttanut nenäkäytävien paisumista/ärsytystä/tai jotain. Maha-ruokatorvi-nenäkäytävät-tunneli. Yleensä tunnelin liikennöinti tapahtuu ylhäältä alas, mutta näköjään niin voi tapahtua toisinkin päin. Ja tästä koituu ongelmia. Sain lääkekuurin sekä mahaa että nenää varten. Ja monen kuukauden päästä vaivat olivat lähes hävinneet. Ihanaa.

Nenäni aihettaa kyllä edelleenkin huolta. Paitsi että se on valunut koko talven ulkona (vasomotorinen nuha - niisk niisk), limakalvot kenkkuilevat jatkuvasti. Ostin apteekista taas itsehoitosuihketta, A-vitamiini-jotain, ja suihkuttelen sitä nenukkaani aamuin illoin. Ja kyllä se tuntuu helpottavan. 

On vielä yksi pään aukko jäljellä: suu. Nenän tukkoisuus teki sen, että rupesin nukkumaan suu auki. Mikä kauhea tunne, kun herää yöllä suu rutikuivana. Juominenkaan ei heti helpota sitä. Päivisinkin tuntuu siltä ettei suu ole ihan entisellään. Voitelua en tähän ole keksinyt. Puhuin kuitenkin asiasta hammaslääkärille, joka suositteli xylitol-hammastahnaa hampaiden suojelemiseksi, kun sylki ei yöllä niitä suojaa. Ilokseni keksin vielä imeskellä xylitol-pastilleja, nami!

Voi että ikäihminen kuivuu tällä tavoin! Ei riitä, että rypistyy päältä päin, vaan entiset kosteikotkin kuivuvat! Silmät, korvat, nenä, suu...Kylppärissä menee aikaa, kun nämä kaikki suihkeet ja tipat hoitelee. ☹️