Siis taivaallisen hyvää. Kipollinen kuumana, ja toinen haaleana. Aamulla kaurapuuron kanssa: mmm... sitten juolahti riisipuuro mieleen. Karppausvuosina en tietenkään voinut syödä semmoista, juuri ja juuri joulupuuron muiden vuoksi. Viimevuotiset riisit olivat jo ohittaneet parasta ennen-päivän, mutta voisihan niistä itselle puuron tehdä. Piirakoille ostaisin kyllä uudet riisit.
Uuniriisipuuron ohje piti googlata. Se ei palaisi ainakaan pohjaan. Ei hassumpaa! Luumukiisselillä kuorrutettuna söin sitä
hurmaantuneena. Tätä täytyy saada lisää! Tein uuden puurosatsin mantelimaitoon, sillä pitäähän sitä seurata muuttuvia puurotrendejä. Onnistui! Ja luumukiisseliä lisää.
Vietettyäni viikon verran puurojuhlaa, ihmettelin, miten hyvästä olenkaan voinut kieltäytyä niin kauan! Lapsuusmuistot varmaan nousivat kielelle. Vieläkin parempana pidän ohrapuuroa, mutta siippani ei ole siitä innostunut.
Lanttulaatikko, rosolli, kinkku - ne perinteiset herkut maistuvat joka joulu. Lapsena piti odottaa jouluaattoon asti maistiaisia, mutta itse en malta pihdata. Teen kaksi vuokaa lanttulaatikkoa, joista yksi syödään heti ja toinen pakastetaan.
Hukkuukohan joulun sanoma ruokiin? En usko. Kaikkialla maailmassa uskonnollisiin juhliin kuuluu ruoka, erityiset ja harvinaiset herkut, jotka saattavat symbolosoida jotain. (Kinkun symbolisesta merkityksestä en mene sanomaan mitään. ) Oma suomalainen jouluruokaperinteemme on kehittynyt ajan ja olosuhteiden myötä, ja näyttää uudistuvan ruokatrendien aallossa. Mutta joulupöytä kunniaan! Olisi kyllä tosi tylsää tarjoilla sitä samaa mitä pitkin vuotta: lihasoppaa, jauhelihakastiketta, kalasoppaa, lihapullia, kaalipataa, risottoa ja hernekeittoa.
Ruokien myötä koti on jouluntuoksuinen ja -makuinen. Tuntuu turvalliselta saada jo lapsuudesta tuttua jouluruokaa. Toivotan sinulle, rakas lukijani, hyvää ja maukasta joulua! 🎄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti