Osallistuin kahteen oman paikkakuntani tilaisuuteen. Partiolaisten juhlallinen lipun tuonti, sotaveteraanien läsnäolo, musiikki, laulut, kansallispuvut, tunteikkaat puheet - vieläkö muuta kaipaisikaan! Tunsin itseni melkein merkkihenkilöksi laittautuessani parhaimpiini ja rientäessäni juhlasta toiseen. 😀 . Meilläpäin oli upea sää: taivas oli sininen ja valkoinen, aurinko paistoi, maa oli valkoinen ja pakkasta aivan vähän, sen verran että oli kuivaa. Eräässä virressä lauletaan, että "Hän säät ja ilmat säätää...". Ja nyt oli säädetty aivan nappiin. 🌤🌤🌤
Linnan juhlien kättely on minusta aina vain kiinnostavaa seurattavaa. Eikä pelkästään pukuloiston vuoksi, vaan ihmisten, jotka ovat kutsun saaneet. Joka vuosi siellä on tietenkin heitä, jotka kutsutaan virka- tai luottamustehtävien vuoksi. Hehän ovat melkein kuin tuttuja! Tuolla on Benkku! Ja Antti! Maria Lohelaa ei ole tuntea juhla-asussa, mutta Kiken kyllä erottaa. Eikä Satu petä nytkään. Kukahan lapsia vahtii? Kuinkahan Jenni jaksaa seistä? Onneksi hänelle oli suotu hetken tauko.
Pukuja on tosi kiintoisaa katsoa, siis naisten pukuja. 👗. Miehillähän on se frakki, joka pukee miestä kuin miestä, muttei saa huokailemaan. Tasavallan ykkösjuhlissa on harvinainen tilaisuus pukeutua suureen juhlapukuun. Totta kai siihen pitää panostaa - tilaisuus voi olla ainutkertainen. Vakituisilla vierailla on helppoa, kun he tietävät varautua vuoden verran etukäteen. Vaan mikä hässäkkä, jos kutsu on yllätys (ihana, uskomaton) ja juhla on kahden-kolmen viikon päästä!
Asun loihtiminen maan eri kolkilla on tosi haaste. Eikä puku riitä, vaan kengät, laukku, kampaus ja ehkä meikkikin. Kaikilla "taviksilla" ei roiku kaapissa iltapukua tai frakkia, eihän? Joillakin on sentään kansallispuku, ja lappilaisilla omat värikkäät asunsa. Vielä pitää miettiä majoitus ja matka, jollei asu pääkaupunkiseudulla. Huh, mikä savotta! Ja sitten astellaan tyynenä ja kauniina kättelyyn, kuin se olisi ihan tuttu juttu!
Ohjelmaahan linnassa ei tapaa olla. Mutta tänä vuonna esiintyi suuri kuoro. En osaa sanoa, miten laulu vaikutti tunteisiin. Se soi niin kauniisti. 🎼 🎼 🎼
Rakastan Sami Sykköä. Hänen muotikolumninsa ovat oivaltavia, eikä hän ikinä loukkaa ketään. Hän arvioi TV:ssä seuraavana iltana juhlan muotiluomuksia, ja yhdyn täysin hänen mielipiteisiinsä, paitsi. Ihan tyylikkäänä en pidä pukuja, joiden kaula-aukko ulottuu vyötärölle asti. Hollywood-tähdet ja -tähtöset tarvitsevat julkisuutta, mutta itsenäisyyspäiväjuhlan vieraana ei pitäisi olla sitä kalastelemassa. Sunnittelija tietysti tekee, mitä asiakas tahtoo. Entäs jos rinta livahtaa esiin? Siis haloo, miettikää!
Rouva presidentinrouvan pukua pidän ihastuttavana. En voisi kuvitellä häntä diskopalloasussa, jollainen Jaana Pelkosella oli viime vuonna. Todellinen taitaja oli leikannut puvun niin, että siinä oli väljyyttä, mutta samalla siroutta.
Ylelle annan kiitoksia. Juhlien selostus oli taas osaavissa, hmm, ei käsissä, vaan osaavalla tiimillä. Muutoinkin TV on esittänyt arvokasta ja kiintoisaa ohjelmaa itsenäisyys-teeman ympäriltä. Ensi vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti