Tällaiseen perheeseen syntyneellä vauvalla ei tule olemaan pulaa maidosta eikä aineellisesta hyvästä. On somat kouluvaatteet, sukset ja luistimet. Voi harrastaa mihin vain kyvyt riittävät. Lukion koulukirjojen osto ei ole ongelma. Aloittaessaan yliopisto-opinnot voi ehkä asua vanhempiensa ostamassa asunnossa.
Huono-osaiselta vauvalta puuttuu monta tavaraa. Koti on köyhä, syystä tai toisesta. Ei ole työtä, tai se on huonosti palkattua. Tai työtä ei jaksa tehdä. Ruokaa saa, mutta aina se ei ole ravitsemussuosituksen mukaista, äidinmaidon jälkeen. Yhteiskuntatieteilijät ovat kertoneet, että huono-osaisuudella on taipumus periytyä. Moni ovi sulkeutuu lapselta, kun tarvittavat resurssit puuttuvat. Jos ei ole suksia, ei opi hiihtämään. Ei voi opiskella amiksessakaan, jos ei ole varaa tarvikkeisiin. Ei pääse piireihin, kun vaatteet eivät ole trendikkäitä eikä raha riitä kahviloissa notkumiseen.
Pidän itseäni tällä hetkellä hyväosaisena. En ole vieläkään, ikävä kyllä, rikas enkä sellaiseksi enää ehdi tulla, jollei lottovoitto osu kohdalle. Perintöjäkään ei juuri tullut. Pääsin kuitenkin käymään koulua ylioppilaaksi asti avustusten turvin. Pidän tätä ratkaisevana asiana murtautuessani huono-osaisuudesta irti. Koulunkäyntiäni kannustettiin, vaikka tiukkaa olikin. Lapsi tarvitsee eteenpäin pukkaamista aikuisilta.
Itse huono-osaiset vanhemmat eivät välttämättä tiedä tai osaa tuuppia nuoriaan eteenpäin. Jo se, että aikuinen arvostaa koulunkäyntiä ja oppimista, on huikean tärkeää. Voi se aikuinen olla joku muukin kuin äiti ja isä. Itsellänikin oli sukulaisia, jotka patistelivat koulunkäyntiin, ja sain myös vaateapua.
Hyväosaiseksi minut tekee, oman määrittelyni mukaan se, että pärjään hyvin. Kouluttautuminen avasi minulle hyväpalkkaisen työn (siis naisen mittapuulla!) , joka paitsi poiki kohtuullisen eläkkeen (tämäkin vain naisen mittapuulla) myös mittavan henkisen pääoman tietojen ja taitojen muodossa. Ei tee tietotekniikka kiusaa! Seniori, joka ei sitä osaa käyttää, on tänä päivänä tosi pulassa - syrjäytyneenä. Pahimmillaan ei pysty hoitamaan raha-asioitaankaan verkossa.
Yhtä tärkeää kuin riittävä toimeentulo, on se, että pystyy seuraamaan maailman menoa, jos nyt ei ihan USA:n päivänpolitiikkaa, niin ainakin oman maan tilannetta. Miten menee taloudessa, mistä poliitikot riitelevät, mitä Kela tarjoaa ja mistä saa hammashoitoa milläkin hinnalla. Tarkka löytää ilmaista kulttuuritarjontaa sekä kunnan jumppaa. Kaikki tieto ei tule postiluukusta, vaan sitä pitää etsiä.
Oikein kun mietin, tulin siihen tulokseen, että minulla on kaikki mitä tarvitsen. On asunto ja jopa mökki (näiden velanmaksuun on kylläkin mennyt siipan kanssa kymmeniä vuosia ☹️). On vanhoja vaatteita ja kenkiä kaapit pullollaan, televisio, älypuhelin, rahaa ruokaan itselle ja koiralle sekä kansalaisopistoon. Saan joskus lahjaksi Lippupalvelun lahjakortin, jolla pääsen konsertteihin. Kun en tuhlaile, saan säästetyksi matkarahaakin, ei kylläkään viiden tähden hotelliin. Kultalusikka suussa en syntynyt, eivätkä lapsenikaan, mutta oisiko kuitenkin hopeinen? 😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti