Urheilijoilla oli myös sairastumisriski, kun joutui kosketukseen veden kanssa.
Joku aika sitten näytettiin kuvaa Filippiineiltä. Rannat ja vesi jätteiden peitossa. Minusta tuntuu tosi pahalta nähdä tällaista totuutta maapallon ympäristön tilasta, tuolla jossain. Vaan kyllä meilläkin osataan roskata rantoja. Suomessa on sentään koko ajan kehittyvä kierrätysjärjestelmä ja toimiva jätehuolto.
Mutta. Moni jaksaa kantaa täyttä limu- tai kaljatölkkiä, mutta voimat loppuvat kun tölkki on tyhjä. Karkkipussi kulkee mukana niin kauan kun siinä on painavaa tavaraa. Mutta ei sitä millään enää jaksa kantaa, kun pakkaus on tyhjä. 😬
Pieni ihminen tuntee toivottomuutta maailman järkyttävän jäteongelman vuoksi. En voi mitään - vaan voinko? Filippiineille tai Rioon en voi lähteä roskienkeruuseen, se on fakta.
Muovin ongelmallisuus on kirkastunut minullekin vähän kerrassaan. Ostin monikäyttöisiä hedelmäpusseja vähentääkseni muovipussien käyttöä (pussi on muuten mainio taskussa sienestysaikaan). Tämä on vielä helppoa. Monia juureksiakin saa ostaa irrallaan. Mutta lempisämpyläni myydään muovipussissa ja lihatuotteet ovat pakattuja muoviin. Palvelutiskistä jotain saisi paperiin käärittynä...Muistui mieleen nuoruudestani paperiin käärityt lauantaimakkaraviipaleet.
Sitten lamppu syttyi! Uusi toimintatapa! 😇Olen vuosia pakastanut marjat ja sienet minigrip-pusseihin, koska siten pakastimeen saa mahtumaan vaikka miten paljon. Ja heittänyt aina käytetyn pussin pois. Tässä en nuukaile, ajattelin. Mutta toisesta, ympäristönäkökulmasta katsottuna pussit kannattaakin huuhtaista ja käyttää uudestaan. Ja uudestaan.
Minun on tosi vaikea kuvitella elämää ilman muovia. Sen sisällä pysyvät sekä nesteet että hajut. Toivoa sopii, että keksitään joku korvaava materiaali. Aaltopahvista tehty kalaatikko onkin jo käytössä. Siihen asti otan pakkaamattoman tuotteen, jos voin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti