Näkemiin, sukkahousut!

Muutama päivä sitten jo siirsin talvisukkahousuni sivuun, olihan jo paljon plus-asteita. Mutta eihän se lämpö kauaa kestänyt. Odotan todella paljon keväistä lämpöä, että pääsisin eroon noista kamalista mutta tarpeellisista sukkahousuista. Omistan muuten kattavan valikoiman paksuja sukkahousuja, sillä pelkään palelemista. On 80% villaiset, ja sitten useat 60 denierin paksuiset, eri materiaaleista. Niitä pitäessäni pysyn kyllä suht hyvin lämpöisenä, mutta olo on tukala. Tiettävästi jotkut käyttävät kalsareiden tapaisia trikoita, mutta ne eivät minusta istu riittävän hyvin, jotta viihtyisin niissä sisällä käyttäessäni pitkiä housuja. 

Hametta en juuri talvella käytä käytännön syistä. Koiraa pitää lenkittää monta kertaa päivässä, ja pitkät housut ovat sekä mukavat että lämpimät. Alla käytän joko ohuita tai paksuja sukkahousuja. Toppahousujen alla riittävät ohuet, mutta sisällä on vaihdettava ylle sitten sisäpitkikset. Yhtä pukemista ja riisumista koko talvi. En ole muistanut kysyä Espanjassa talvehtivalta ystävältäni, tarvitseeko siellä ollenkaan sukkahousuja. 😀

Olen hankkinut myös legginsejä, mutta pukemista niissäkin on, ja lisäksi nilkkasukat. Tai kahdet. Tai kolmet. Se hyvä puoli tässä on, että säärikarvoista ei tarvitse huolehtia. Saavat rehottaa kaikessa rauhassa koko talven. Sitten kun vihdoin voin kulkea paljain säärin, sheivaan niitä tarpeen tullen. Oli muuten hassu ilmiö, kun olin joku vuosi sitten etelän-reissulla huhtikuussa.. Sattui olemaan todella lämmintä ja kuljin hameessa onnellisena koko matkan. Mutta  säärien, ja vähän käsivarsienkin, iho alkoi kuoriutua muutaman päivän päästä. En muista koskaan ennen kokeneeni sellaista. Voitelin ihoani ahkerasti, mutta ei se pysäyttänyt kuoriutumista. Olin vähän kuin lisko. Semmoista näköjään voi tapahtua, kun kuukausien ajan käytetyt vaatekerrokset heitetään päältä ja paljastetaan valoa näkemätön iho. 

On vapauttavaa vetäistä pitkät housut jalkaan, kun alla ei ole sukkahousuja. Ne tuntuvat väljemmiltä ja mukavammilta! Viime kesähän oli ihanan lämmin, ja käytin hameitani enemmän kuin moniin vuosiin. Niitä riittää, eivätkä edes kulu, kun käyttöä on niin vähän. Eikä saa esitellä säihkysääriään 😉  kovinkaan usein.

Viime kirjoituksessa kirjoitin säästäväisyydestä tai pikemminkin tulaavaisuudesta. Osaan minä säästääkin, nimittäin sukkahousuissa. Ostan kylmän vuodenajan käyttöön tukisukkahousuja. Minulla ei ole jalkojen turvotusta, onneksi, eikä suonikohjuja, onneksi. Mutta ne kestävät todella pitkään ja lämmittävät usein riittävästi. Niistä ohuimmat ovat oikein katseenkestäviä hamekäytössäkin. Pitää vain löytää nätti väri ja ostaa numeroa isommat. Jalkateräni on pieni, mutta silti kärkiosat tahtovat olla liian tiukat.  Sitten joko ukkovarvas tai kantapäät (joita voitelen liian harvoin) poraavat reiän terään. Tottakai parsin aukot umpeen, mutta lopulta siinäkin tulee raja vastaan. Niinpä leikkaan sukkahousut poikki nilkan kohdalta, ja kas, minulla on tukilegginsit. Polvisukat ovat r-u-m-a-t, mutta käytän niitä (ohuita) silti pitkien housujen kanssa, sitten kun tarkenee. En ikimaailmassa käyttäisi niitä hameen kanssa. Enkä nilkkasukkia. 

Eräänä kesänä kirjoiteltiin hikoilevien reisien ongelmasta kesällä, kun ei tarvitse käyttää sukkahousuja. Yhtenä kikkana oli leikata sukkahousut poikki reiden puolivälistä, ja käyttää housuosaa. Totta kai kokeilin! Kaapista löytyi ohuet sukkahousut, joissa oli silmänpako, joten ei tarvinnut surra niiden leikkaamista. Ja miltäkö tuntui? No jaa. Ehkä sukkahousut olisivat voineet olla napakampaa sorttia, mutta nämä tuntuivat vähän väljiltä, ei siis oikein mukavilta. Ja reisiosa saisi olla pitkänpuoleinen, ettei se rullautuisi nivusiin. Ja siellähän niistä ei ole apua hikoiluun. Ja jos ne ovat pitkät, vilkkuisivatkohan ne hameenhelman alta?

Kirjoitan seuraavan kerran pääsisäisen jälkeen, jos on jotain mielessä  🐥! Aion vähän matkailla tällä välillä, etsimään aurinkoa ja valoa! Jospa saisin olla ilman sukkahousuja! ☀️☀️☀️