perjantai 16. helmikuuta 2018

Valosta nauttimassa

Hiihtoloma vietetty, ja hyvin meni, kiitos kysymästä! Hiihtäjänä olen heikohko, ja sukset ovat toistaiseksi komerossa. Lomani suuntautuikin Etelä-Eurooppaan. Jätin järkyttävän hiilijalanjäljen lentäessäni. ✈️ Se kolkuttaa vähän omatuntoa. Toisaalta egoismi kuiskuttelee, että reissaa nyt, kun pää ja jalat vielä toimivat. Ei sitä lapsena matkusteltukaan

Kun helmikuussa lähtee, ei kaikkialla etelässäkään voi odottaa rantakelejä. Mutta auringosta haaveilin. Viikkoon mahtuikin sekä sadetta, yksi kunnon myrsky sekä aurinkoisia päiviä. Silloin oli mahtavaa käyskennellä kadun aurinkoista puolta, istahtaa penkille ja katukahvilaan. Koleina päivinä mentiin bussiretkille nähtävyyksiä katsomaan. Museoissa ja kirkoissa sai sateensuojaa. 

Suuri huvi matkoilla on syödä ruokaa, mitä kotona ei yleensä saa. Majailimme merenrannalla ja söimmekin koko viikon kalaa ja vähän mereneläviäkin. Turska ja tonnikala olivat tuttuja, mutta kaikkien muiden nimiä ei tahtonut löytää sanakirjastakaan. Mmm! Otimme usein keittoa, ja miten ihanasti se hivelikään vatsaa. Ja tietysti viiniä joka aterialla. Sitäkään ei kotona saa. 

Rakastan puutarhoita ja puistoja. 🌴Helmikuussakin niissä oli kukkivia kasveja ja puita.Näin mimosan ja magnolian kukkivan. Hortononi kun en ole, suurin osa kukista ja puista jäi tunnistamatta. Mutta ihailua se ei haittaa yhtään. 🌺 Suomalaisen tädin Pohjan perukoilta saa haltioitumaan, kun hän näkee banaani-, mango- ja avokadopuita, joista roikkuu noita jumalaisia hedelmiä. 🥑🍐🥝🍌. Meillä joka omakotitalon pihalla on omenapuu, mutta siellä etelässä pienilläkin tonteilla on noita trooppisia hedelmäpuita. Kurpitsoita säilytetään talojen katoilla, en tiedä miksi. Säilytys vai kypsytys? Vihanneksia on vaikka mitä. Niitä ihmettelin vihanneskojujen äärellä. Siitä vain kassillinen vihreää mukaan ja soppaa keittelemään.  Onhan toki Suomessakin runsaat HeVi-osastot. Ja kesällä torit. 

Uintiretki meressä ei ollut suunitelmissa tähän vuodenaikaan. Toisella kertaa sitten. Jo paluumatkalla mielessä pyöri, mitä kaikkea vielä olisi voinut tutkia. Parempi näkökulma on kuitenkin muistella, mitä näki ja koki. 

On todella helppoa mukautua siihen, että patikoi kesälenkkareilla ja kesäkengillä. Ja villatakki riittää usein lämmikkeeksi. Outoa kyllä, koleina päivinä me suomalaiset hytisimme ja käytimme untuvatakkia, kun paikalliset kulkivat keveässä vaatetuksessa. Kiersin heti kotiintultua lämpöpattereiden termostaatit pienemmälle. Mehän haudomme itseämme kuin munia! 

Ja lentokentällä kotona näimme sitten lumiset maisemat. Valoisa aika on jo sentään lisääntynyt. ⛅️ . 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti