Luulisi, että sitä olisi oppinut pitämään pennosista kiinni. Tunnustan, että niin ei käynyt, ei ollenkaan! Kun palkoilla alkoi elää hiukan väljemmin, tämä tyttö rupesi ostelemaan! Tuhlaamista en myönnä, mutta oli niin tavattoman paljon tarpeellista, mitä piti saada. Sellaista, mitä muillakin oli. Kodinkoneita, astioita, huonekaluja, vaatteita.
Eläkkeelle jäädessä tavaraa olikin paljon. Onneksi, sillä rahaa ei ollutkaan enää niin paljon. Mutta minustapa kehittyi Tarkka-Martta. Sinulle, rakas lukijani, on varmaan moni säästökohde tuttu! Äitini opetti, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot- niin pärjää!
Vaatepuoli on helppo säästökohde, kun sitä on kaapeissa. Montaa uutta en olekaan ostanut eläkevuosinani. Saattaa olla, että aikaa myöten niissä alkaa näkyä aika... Korjaan niitä myös, jos jostain repsottaa. Käytän tukisukkahousuja, koska ne kestävät pitkään. Kosmetiikka on riittoisaa, enkä enää osta huippumerkkejä. Huh, 70 euroa purkista! Huulipunan käytän hylsyn pohjaan asti huulipunasiveltimellä.
Hiukset pitää leikkauttaa aika ajoin, mutta kun, taivaan kiitos, en tarvitse permanenttia enkä väriä, säännöllisyydessä voi joustaa (venyttää väliä).
Huvituksiin rahaa ei paljon kulu. Otan kaiken irti televisiosta. Läheiseni ovat antaneet minulle lahjoiksi Lippu.fi:n lahjakortteja, mikä on loistavaa. Niillä pääsen konsertteihin ja teatteriin. Sitä paitsi todella monessa kohteessa saa eläkeläisalennuksia.
Ruokaostokset ovat säästäjän huippuhetkiä. On trendikästä olla syömättä punaista lihaa, ja hinnan huomioiden kieltäytyminen on helppoa. Kala on törkeän kallista, mutta joskus lohta saa punaisella lapulla varustettuna, ja silloin ostan sitä vähän jemmaankin. Hamstraaminen on ruma sana, mutta jotain siihen suuntaan teen. Muutenkin poimin kärryyn mielelläni viimeisen myyntipäivän tuotteita, onhan minulla pakastin, jos ei tule tehdyksi ruuaksi saman tien. Eineksiä en osta, valmistan kaiken ruuan itse.
Himosienestäjänä ja -marjastajana pakastimessa on, mistä ottaa. Ja ovat kotimaista luomua kaiken lisäksi. Parasta kahvileipää on mustikkatorttu! 😀
Vettä säästän myös. En lorota hanasta turhaan, sillä senhän saa kiinni, kun vaahdottaa itseään tai jynssää astiaa. Pesu- ja tiskikone täyteen ennen napin painamista.
Ja mihin sitten käytän säästetyt eurot? Koiran kuluista on paha säästää. Rokotukset, ruoka, välineet, sairaustapaukset...Kansalaisopiston kurssit eivät toki ole kalliita, joten niihin voin satsata. Hyvät ulkovaatteet maksavat maltaita, mutta myös kestävät. Ja tämä ilmasto kun on mitä on. Ja sitten matkustelen. Nekin ovat nykyään omatoimimatkoja, jolloin pääsee vähän vähemmällä rahalla. Tosin täytyy nähdä paljon vaivaa itse.
Joskus tulee mieleen, että voidakseen säästää, täytyy olla aika rikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti