Shoppailua kirpputorilla

Monesta muutosta johtuen turhaa tavaraa kertyy komeroihin nykyään aika hitaasti. Sitäpaitsi vaatteita voi heittää UFF:n laatikoihin kauppareissulla. Nyt kuitenkin päätin toimittaa kiertoon pari esinettä, jotka täytyy itse toimittaa kierrätyspisteeseen. 

Rinnassani hyrisi miellyttävä odotuksen tunne, kun piiitkästä aikaa ajelin aarteineni SPR:n Kontti-tavarataloon. 

Sinne on ilo mennä, eikä ollenkaan pelkästä antamisen ilosta! Myymälä on avara, hyvässä järjestyksessä ja siisti. Kierros alkaa vaateosastolta. Nyt olisi syys- ja talvivaatetta tarjolla. Entäs laukut sitten! Olen laukkuhullu. Monta olen ostanut ja monta laittanut kiertoonkin takaisin. Nytkin olisi aitoa nahkaa olevia olkalaukkuja. Lähes tuskaa tuntien jätän nyt ostamatta. Björn Borgin ihanan laukun luokse palaan vielä, mutta ei, ei sentään. Kotona on näitä liian monta.

Kengät. Olen myös kenkähullu. Korkokenkiä en ikävä kyllä tarvitse useinkaan, ja niitä on komerossa runsaasti. Edellisellä kerralla löytämäni Höglin sirot kävelykengät ovat yhä käytössä, enkä nyt näe sellaisia, jotka olisi ihan pakko ostaa. Voi itku. 😟

Mutta huivien luona tärppää. Kaulani on kylmänarka ja aina pitää olla huivi suojana. En vain osaa ostaa niitä. Kierrän kauppoja, mutten löydä mieleisiä. Moni huivini on osoittautunut käytössä huonoksi: rypistyy, menee vekille, tai pituus tai leveys eivät olekaan sopivat. 

Löydän kaksi: toinen ihanan värikäs ja pitkä, mitä lie materiaalia ja merkkiä; lappuja ei löydy. Ihan kuin se olisi uusi? Hinta on 3,50 euroa. Ostoskoriin! Toinen, valkoinen, angora-mohairsekoitusta oleva pitkä huivi tuoksuu ihanalta parfyymiltä. Huivi on kuitenkin putipuhdas. Olisikohan se kutittanut ostajaa? Ostoskoriin! Sama hinta tälläkin huivilla. 

Ja vielä onnestaa! Olen kaivannut jalkavalaisinta pienen työpisteeni ääreen. Mikään sellainen, jossa on kookas varjostin, ei käy. Ja saisi siinä olla jotain tyyliäkin. Juuri sellainen seisoo valaisinosaatolla. Kiihkosta täristen kannan valaisimen myyjän luo ja pyydän kokeilemaan, toimiiko valaisin. Ja toimiihan se. Hinta 6,50 euroa. Kaupat tuli. 😀😀😀. 

Jään kassalle samantien maksamaan löytöni. Osa myymälää jäi kierämättä, mutta hillitsen itseni ja lopetan tähän. Lamppu on painava, se auttaa. 

Kotona selviää, miksi lamppuni oli kierrossa: sammutettuani sen, se alkaa toisinaan vilkutella valoa omia aikojaan. Mutta ei hätää! Sammutan sen vetämällä töpselin irti, enkä katkaisijasta. 

Kirpputorilla shoppailussa otan aina riskin, jos ostos ei olekaan hyvä. Mutta kolmen euron menetys ei kirvele ollenkaan niin pahasti kuin vaikkapa satasen hutiostos. Eläkeläiselläkin on varaa hurvitella kirpparilla - ainakin joskus. Olen muuten ostanut joitain lempivaatteikseni muodostuneita puseroita ja pitkiä housuja! Joku on ne valinnut hyvällä maulla ja aikanaan luopunut niistä.