Kun sitten luin juttuja Nina Sarellin ideoimasta 50:50-ruokavaliosta - vai miten sitä nyt kutsuisikaan - kiiruhdin piankin kirjakauppaan hankkimaan teoksen. Tämä tapahtui heinäkuussa. Luin kirjan kolmeen kertaan. Se on todella eloisasti kirjoitettu, mutta tekijä onkin toimittaja. Terveen järjen ääni puhuu kirjassa, ja näkökulma on käytännönläheinen.
Sinulle, joka et ole tutustunut kirjaan, kerron että ajatuksena on tehdä muutoksia arkeen, eikä pelkästään syömiseen. Siis elämäntapamuutoksesta on kyse. Tykkään kirjan hengestä, sillä se on otteeltaan ymmärtävä ja salliva: vaikket juuri nyt pidä tästä tai tuosta, voit oppia. Tee muutoksiahelpoimmasta päästä ja vähitellen. Sarell on kuitenkin ehdoton siinä, että jos haluat kohentaa itseäsi, JOTAIN TÄYTYY MUUTTAA. Et voi jatkaa ihan samaan malliin.
Otan esimerkin kasvisten syönnin lisäämisestä. JOKAINEN laihdutus/ravitsemusguru sanoo tämän saman. Uskon siihen ihan täysin, mutta kompastus on ollut, etten ole osannut toteuttaa ajatusta niin, että kasvis aina maistuisi. Salaatin pureksiminen puuduttaa. Mutta Sarellilla on kivoja konkreettisia keinoja tähän avuksi: lihan korvaaminen kasvisproteiineilla ja kasvisten ujuttaminen liharuokiin. Parhaimmat jauhispihvit ikinä olen valmistanut lisäämällä taikinaan erilaisista juureksista tehtyjä raasteita. Ei ehkä ihan uusi idea, mutta näkökulma on uusi. 50 % kasviksia, loput lihaa. Aaah, herkkua! Uppoaa miesväellekin.
Yksi kokemistani oivalluksista on ollut "arkiaktiivisuuden lisääminen". Kyllähän olen kuullut neuvot, että kävele portaat, kävele seuraavalle bussipysäkille jne. Nyt sain kuitenkin ahaa-elämyksen, kun kaksi edelläolevaa esimerkkiä
eivät oikein sovi elämääni.
Äitihän se opetti, että "vie mennessäs, tuo tullessas, se tapa talon pitävi". Se olikin kelpo ohje, kun ruumiillista työtä oli enemmän kuin jaksoi tehdä. Tänä päivänä arkiaskareet eivät ainakaan paljoa meikäläistä rasita. Huomasin, että pitääkin alkaa touhuilla. Vie, hae, näe vaivaa, käy katsomassa, tepsuta ja tassuta, kiipeä pallille sen sijaan, että kurottelisit.....nosta pylly sohvalta usein! Näin saa askelia kerättyä kotosallakin ollessa. Kaikki liikkuminen ei ole lenkkipolulla puuskuttamista, vaikka sitäkin olisi hyvä harrastaa...
Terveyden eteen voi tehdä muutamia muitakin muutoksia. Tämän kaikki tiedämme. Sokerihiiri en ole (enää), mutta ruoan supersuolaaja kyllä. Päätin opetella viimeinkin (huom. opetella) suolan vähentämistä. Olihan ruoka alkuun vähän mautonta, mutta uskoin, että siihen tottuu. En ripsuttele enää lisää suolaa lautaselle. Maustan hitusen rohkeammin. Ja alkaa se sujua, pienin askelin. Tämä onkin Sarellin filosofia: ei väkisin, vaan väsyttämällä. Vanhakin koira oppii!
Itselleni ja muille pettymykseksi on kerrottava, etten ole reilussa kuukaudessa hoikistunut. Käyn vaa'alla vain harvoin, mutta housunvyötärö kertoo kyllä, missä mennään. Jotain on kuitenkin tapahtunut: olen ollut energisempi kuin miesmuistiin! Vauhtia riittää aamusta iltaan. Mennyt kuukausi on ollut täyttä työtä marjastuksessa, sienestyksessä, säilömisessä ja saaliiden ruuaksi kokkaamisessa. Eikä vielä illallakaan väsytä, kun tekee mieli leipoa sienipiirakkaa. Oikeasti olen laiskanpulskea 😵. Enkä ole nälkää nähnyt. Ihanaa, ettei tarvitse tuntea syyllisyyttä syödessään. Ehkä vatsakumpukin jossain vaiheessa pienenee. Kerron kyllä jos niin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti