Minulla on mökillä kahden neliön kokoinen kasvihuone. Se oli pitkäaikainen unelma, mutta ei ollut paikkaa, mihin sen pystyttäisi. Kunnes hankittiin mökki. Yhtenä päivänä sitten ostin kasvihuoneen!
Alku oli takkuista. Laitoin ruukkuja, mutta kun mökillä ei olla aina, kastelusta tuli ongelma. Automaattikastelu hukutti yhdet taimet, kun osannut säätää sitä. Biolanin kasvusäkit, joiden alla on vesialtaat, ratkaisi pulmani. Hiki kyllä virtaa sekä keväällä että syksyllä niiden kanssa.
Unelmoin vahvanmakuisista tomaateista ennen muuta. Kaupan tomaatit ovat välillä, suoraan sanottuna, pahoja. Olen niin vanha, että olen saanut lapsuudessa maalaistomaatteja ja tiedän, miltä maukas tomaatti maistuu.
Tomaatin kasvatus on ollut mielenkiintoista. Lajikkeita en tunne, mutta kirsikkatomaatit maksavat törkeän paljon kaupassa, mutta ovat makeita. Niitä taimia olenkin metsästänyt keväisin. Tänä vuonna yllättäen löysin taimikaupasta pensastomaatin taimia. Niitä!
Ja olen odottanut. Ja odottanut. Odottanut että ne kypsyisivät. Näin kyllä, että raakileita oli runsaasti, mutta käsitin määrän vasta nyt, kun ne lopulta alkoivat kypsyä. Kuudessa taimessa on varmaan tuhat tomaattia. Oksat roikkuvat lähes lattialla. Mieletöntä! Ihanaa! Mutta nyt on kiire syödä niitä. Riittääpä maistiaisia muillekin. 🍅🍅🍅. Saa nähdä, täytyykö ruveta tomaattisoseen keittoon!
Kaksi kurkuntainta on niinikään antelias. 🥒🥒 .Usein kolme, neljä kurkkua roikkuu yhtä aikaa valmiina poimittavaksi - kaupasta ostan korkeintaan yhden kurkun kerran viikossa. On niissä syömistä, on! Itse tuotettu kurkku on muuten tosi makeaa ja kiinteää.
Entäs kesäkurpitsa sitten! Kaksi tainta puskee pötkäleitä minkä ehtii! Sekin on jopa isonakin todella kiinteää. Onneksi se säilyy kauan hyvänä jääkaapissa.
Kaikesta tästä yltäkylläisyydestä olen tosi tosi kiitollinen. Pieni ongelma on vain, kun kaikki kypsyvät tai valmistuvat juuri nyt, yhtä aikaa! (Kiitos kurkuilleni, kun ne ovat tehneet tuotettaan jo pitkin kesää). Mikäs kurkku on oikeastaan? Ei marja, ei hedelmä.?
Ruuhkaa helpottaa se, että tuholaiset söivät lehtikaalini. Mutta kaikilla on oikeus hankkia syötävää, mistä sitä vain saa.
Mökin pihalla kasvaa kaksi mustaviinimarjapensasta. Viime kesänä sain noin litran. Nyt ne notkuivat - odotin ja odotin niitäkin kypsyväksi. Olisikohan 10 litraa, tämän kesän sato? Mehua en tee eivätkä marjat kelpaa läheisillenikään ---! Suomessa ei voi mennä torillekaan 10 litraa myymään. Ja jos tarjoan naapurille maksua vastaan, se on verollista tuloa. Onko siis maassa parempi kuin jumalattoman suussa? No joo. Pakastan ihanat, pulleat, makeat mustaviinimarjat ja keittelen hilloa joululahjoiksi. Tosin pakastimella, vaikka iso onkin, on jo ähky.
Edellä mainitut kasvikset ja marjat saan omalta maaltani. Myönnän, että hankin syötävää myös mailta, joita en omista. Siis mustikat, vatut ja sienet. Ja niidenkin aika on juuri nyt!
Minulla on varmastikin alkukantainen keräilytalouden aikaisen ihmisen geenistö. Nautin, kun saan kerätä luonnon antimia. On minussa pienviljelijääkin. Tykkään kasvattaa itse suuhun pantavaa. Mutta oikeasti viljelijäksi ei minusta olisi ollut, on se ihan toisella tavalla totista hommaa. Huvin vuoksi vain! Voisi kai huonomminkin aikansa käyttää...mutta ei tällä harrastuksella mitään tienaa. Mutta se tyydytys, se on se palkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti