Herkuttelu sujui maltilla. Nyt syynä ei kuitenkaan ollut luonteenlujuuteni, vaan Nettilaihdutusohjelma. Syksyllä kirjoitin innostuneeni fiftauksesta, ja uskoin lujasti sen avulla hoikistuvani helposti. Puolen vuoden saldo oli -700 g. Olihan se aika vähän. Vuodessa se tekisi 1400 g ja 10 vuodessa 14 kg. Opin kyllä tänä aikana aikaisempaa enemmän kasvisten ujuttamista ruokiin sekä papujen käyttöä.
Entäs mitä seuraavaksi? Omatoiminen laihtuminen ei onnistunut, ei sitten millään. Entisiin kidutuskuureihin en halunnut palata. Enkä pysyä ylipainoisena, saati lihoa lisää. Viimeinen niitti oli, kun pakkasten tultua otin esiin pari talvea sitten hankkimani erittäin kalliit ja erittäin hyvät toppahousut. Koin suunnatonta epätoivoa havaitessani, että vyötärölle olisi tarvittu 10 sentin pituinen jatkokappale. 🐷. Voi minua syöttöporsasta!
Lainasin siippani henkselit ja selvisin pakkasilla. Googlasin ja googlasin laihdutussivuilla ja sain tietoa, jonka tiesin jo ennestään. Ja löysin (viimeisen) oljenkorren.
Rekisteröidyin "Keventäjät"- nettilaihdutusohjelmaan. Ohjelman takana on maan eturivin ravinto- ja laihdutusasiantuntijoita.
Olen ollut nyt jäsenenä 2 kk. Painoa on 2,6 kg vähemmän. Ei vielä ihan päätä huimaa, eihän? Kilojen putoamisesta johtuvaa kolinaa en ole kuullut. Eikä saavutus näy eikä juuri tunnukaan. Mutta eipä ole ollut vilu eikä nälkäkään. Ohjelman pointti on ruokapäiväkirja. Mittaan ja punnitsen kaikki - ihan kaikki - syömiseni ja juomiseni ja vien päiväkirjaan. Ohjelma sinkauttaa saman tien analyysin, miten paljon on mennyt massuun proteiineja, hiilareita, rasvaa ja alkoholia. Ohjelma on laskenut minulle tavoitteeni mukaisen päivittäisen kalorirajan, jota ei saa ylittää ja jota ei saa alittaakaan.
Mittaaminen sujuu minulta lukuisten dieettien ansiosta. Käytännössä syön samantapaista ruokaa kuin tähänkin asti. Reilunlainen rasvan ja kerman lorottaminen on muuttunut lusikalla mittaamiseksi. Ohjelmassa on reseptipankki, josta olen löytänyt ohjeet suosikkikeittoihini ja vuokaruokiin. Kun otan soppaa 250 g, ohjelma tietää sen kalorit ja muut. Omia reseptejäkin voi sinne tallentaa. Tietokannassa on valtavasti eri ruokia ja ruoka-aineita, eli jonkun sinne päin- ruuankin sieltä voi löytää ja merkata sitten päiväkirjaan.
No ja mikä siinä sitten laihduttaa? No se kaloriraja tietysti. Mutta se ei ollutkaan minulle koko juttu. Painoni laski ensin hissukseen viisi viikkoa, sitten pysähtyi ja sitten alkoi nousta. Olin yhtenä kysymysmerkkinä ja luin ohjelman artikkelikokoelmaa. Jumitus kuuluu asiaan, sanottiin. Mutta jossain mättää, mietin. Viimein oivalsin, mitä olin muuttanut syömisiini, kalorirajoissa tietenkin: hedelmäsalaatin. Joka ilta kulhollinen tai pari. Hedelmät ovat herkullisia eikä niissä ole paljonkaan kaloreita. Mutta hiilihydraatteja niissä on, paljon.
Entisenä karppaajana ymmärsin, että runsaat hiilarit eivät vaan yksinkertaisesti sovi aineenvaihdunnalleni. Ne muuntuvat minussa läskiksi. Keskeytin heti hedelmäsalaatin syönnin ja vähensin leipää, josta olin onnellisena nauttinut monta viikkoa. Ohjelman pylväistä katson, ettei hiilaripylväs kasva liikaa.
Paino alkoi saman tien pudota. Keljuttaa kuitenkin, miten voin kuvitellakaan, että minä voisin syödä surutta hiilareita, vaikka kalorirajat eivät ylittyisikään. Karppivuosinani olin kauneimmillani, mutta onhan dieetissä rajoituksensa. Kai minä niihin väsähdin - ja pääsin lihomisen alkuun. Karppaukseen erona omalla kohdallani huolehdin siitä, että pidän huonot rasvat minimissä ja korvaan ne hyvillä, sillä rasvaakin tarvitaan.
Maanantai on punnituspäivä. Ja jokainen viikko on pitkä. Hoikempi minä näyttäytyy kai joskus kesän kynnyksellä, toivon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti