Nuorena aikuisena en muista harmitelleeni komeita rintojani. Jospa ne eivät vielä silloin olleetkaan hirmu suuret. Varhaisessa keski-iässä rupesin kiinnittämään niihin huomiota, enkä ollenkaan hyvillä mielin. Silloin kun onnistuin laihtumaan, rinnatkin kutistuivat - viimeisenä. Kun taas paino nousi, rinnat pulskistuivat - ensimmäisenä. Ovathan ne tiettävästi suureksi osaksi rasvakudosta.
Vauhdikas liikunta on ollut minulle aina vastenmielistä, mutta laihiksilla yritin ruveta pitämään juoksusta. Mutta sellaisia rintsikoita ei olekaan (ainakaan silloin), jotka olisivat estäneet rintoja hölskymästä. Mikä kelju tunne!
Siihen aikaan tein ulkomaanmatkoja Ruotsiin. Keksin silloin ruveta tutkimaan sikäläisiä rintaliivivalikoimia. Ja kappas vaan, löysinkin Chantelle-merkin, josta löysin istuvat isot liivit. Suomesta on saanut samaa merkkiä jo pitkään, mutta silloin en ollut sitä nähnyt. Ihana tunne, kun komistukset sai kasaan mukavasti.
Tuossa neljänkympin jälkeen tulin tietoiseksi rintojen pienennysleikkauksista. Pitkään luulin, että toimenpide maksaa maltaita, sehän on plastiikkakirurgiaa. Mittailin rintojani, ja nepäs olivatkin riittävän suuret (heh heh), joten voisinkin päästä leikkaukseen terveydellisin perustein. Niin sitten tapahtui.
Leikkauksen jälkeen olin päiväkausia kuin minulle olisi tehty isokin toimenpide. Rinnat pienennettiin kuppikokoon B, kun koko oli ollut E tai DD. Oli se kyllä melkoinen muodonmuutos. Virallisesti asiasta tiesi vain kaksi lähintä ihmistä, mutta sairasloman jälkeen minua kyllä töissä katseltiin. Minulle rinnat olivat silloin tosi arka asia, ja ovat yhä. En siksi halunnut kertoa leikkauksesta. Mutta nyt, hyvä lukijani, uskoudun sinulle.
Nautin uudesta olemuksestani täysin sydämin. Sain vihdoin ostaa nättejä pikkurintsikoita, ja ostinkin. Lähti vähän lapasesta.
Vaan vuodet vierivät. En tiedä, mitä muille kohtalotovereilleni on tapahtunut, mutta pikkuhiljaa rintani ovat kasvaneet jälleen suuriksi. Ainoastaan Aira Samulin paljasti eräässä haastattelussa, että hänen pienennetyt rintansa ovat kasvaneet entiselleen. Tästä olisi hyvä kertoa!
Minulta ei heru ymmärrystä rintojansa suurentaville. Jos niitä ei juuri ole, ok sitten, mutta kaksi jalkapalloa kaulan alapuolella menevät jo överiksi. Ja miten epämukavaa niiden kanssa onkaan elää!
No niin. Olen nyt tunnustanut suuren salaisuuteni. Kiitän myyjää, joka löysi minulle tosi nätit liivit kuppikokoa E. Niissä en tunne itseäni povipommiksi.
Isorintaisia ollaan. Sukuvika vieläpä. Pienennykseen en oo uskaltanut, vaikka saisin varmaankin. 75G on kuppikoko ja olkapäillä menee sellaiset kunnon syvennykset kun näitä palloja on kannateltu. 40-vuotiaaksi asti pidin liivejä myös yöllä. Minulla on mastopatiaa rinnoissa, että ne ovat sellaiset supertiiviit ja aina kipeät. Kunnon liivimerkin olen löytänyt Freyasta, sitä sai ennen Sokokselta, vaan nyt täytyy tilata netistä. Olisi ihana kun voisi ostaa normaaleja rintaliivejä. Miehet näitä ihailee ja naiset kadehtii. Itselleni riittäisi vähempikin rintamusta, mutta minkä tekee. Haluaisin olla myös pitempi! Vaan kun en ole! Yritän käyttää sellaisia vaatteita, joissa ne eivät "hyppää silmille", mutta se on vaikeaa. Helposti näyttää joltain pornahtavalta, eikä se oo koskaan ollut mun juttu, eikä ainakaan enää 53-vuotiaana! :)
VastaaPoista