Luottokortti on tosi tosi mukava kortti. Beckyllä niitä taisi olla 12. Kortilla on niiin mukava ostaa, kun ei tarvitse maksaa ostoksesta sillä hetkellä mitään. Niinpä voi vaikka ostaa aiottua kalliimmankin tavaran, kunhan luottokatto ei ylity. Laatua kannattaa ostaa aina!
Pankit suosittelevat, että esimerkiksi matkat olisi hyvä maksaa luottokortilla, sillä siinä on jokin kuluttajasuoja, jos tulisi mutkia matkaan. Ja toisekseen, en tiedä miten muuten maksaisin lentoliput kuin kortilla. Myönnän, että pelottaa vähän naputella korttini numeroita nettiin 😬.
Saatoin hyvin samaistua Beckyyn omaa historiaani muistellessa. Stockmann luototti aikoinaan itse asiakkaitaan. Minullakin oli taikakortti, Stockmann-tili. Kyllä ostaminen oli helppoa! Pannaan tilille, kiitos! Pääsin kanta-asiakkaiden premium-luokkaankin, tuli lehti ja kaikki. Olihan toki kuukausittain maksettava jokin osuus luottovelasta, mutta ei se nyt tuntunut erityisen pahalta. En edes pitänyt sitä velkana. Niihin aikoihin hovihankkijani oli tietysti Stockmann. Aina kun tarvitsin jotain (= halusin), sinne!
Mutta sitten tilanne muuttui. Stockmann siirsi luototuksen jollekin toiselle taholle ja olisi pitänyt ottaa joku Master Card-kortti, vai mikä se nyt olikaan. Ehdot tuntuivat kovilta ja luottokorkokin oli suolainen. Tilanne oli järkyttävä. Ei olisi enää hulppeita ostosreissuja ja suloista tunnetta, että oli varoissaan!
En halunnut ottaa sitä uutta korttia, olihan minulla kuitenkin Visa. Aikaa myöten tajusin, miten holtiton shoppailija olin ollutkaan. Ei luottoraja koskaan ylittynyt, mutta lähellä oli monet kerrat. Stockan tilin korko oli sekin ihan riittävän korkea. Mutta oli tosi tosi kivaa ostella vaikka mitä ihanaa, sillä siellä sitä oli, ja on yhä. Kanta-asiakaslehtikin lakkasi tulemasta ☹️. En ollut enää Kultapossukerhon jäsen.
Myönnän karvain mielin, että
oikeastaan oli onneni, että kävi niinkuin kävi. Ostokseni Stockmannilta romahtivat, kun ne piti maksaa joko käteisellä (hui, kallista) tai Visallani, jota en koskaan ole vinguttanut yhtä innokkaasti. Erohan oli siinä, että Stockmannilta ostin tiliin, kun taas Visalla se on luottokortti. Selvä ero, eikö vaan?
Nyt eläkkeellä on täytynyt opetella laskemaan roposiaan tarkasti. Se ei ole yhtään mukavaa. En toki tarvitsekaan juuri mitään, mutta silti joskus pikkasen ahdistaa, kun tietää ettei voi antautua kuluttamisen hurmaan tuosta noin vaan. Kuten Becky, minäkin koin tarvitsevani kauniin vaatteen, koska se tekisi minusta kauniimman, rohkeamman, itsevarmemman - ainakin juuri silloin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti