Totta kai muistin! Tapasimme lentoasemalla Suomessa, missä istuimme vierekkäin hänen ja hänen miehensä kanssa. Luin Budapest-matkaopasta, kun he aloittivat juttelun. Olivat unkarilainen nuoripari, palaamassa kotiin. Mies antoi minulle hyviä tutustumis- ja reittivinkkejä Budapestiin tutustumista varten. Miten hurmaava nuoripari - ja minä, ikäihminen, mummo, täti tai jotain.
Tuo polkupyöräenkeli neuvoi minulle suunnan, minne lähteä majapaikkani suuntaan. Budapest on sentään miljoonakaupunki. Miten tällainen kohtaaminen voi olla mahdollista?
Muistan toisenkin kohtaamisen noin 30 vuoden takaa. Tämäkin tapahtui matkalla. Olin tyttäreni (12v-13 v) kanssa Lontoossa. Kävelimme päivällä, olisiko ollut lähellä Kensingtonin palatsia, jotain katua. Oli rauhallista, ei väentungosta. Huomasimme, että leveän kadun toisella puolella seisoi mies Harrod'sin vihreässä univormussa paketti kainalossa. Jäimme ihmettelemään hetkeksi, ja samassa melkein viereemme ajoi musta Jaguar ja pysähtyi.
Jaguarissa takapenkillä istui prinsessa Diana. Auton ikkuna aukesi, hän hymyili meille, me hymyilimme hänelle. Hän oli aivan saman näköinen kuin kuvissa. Samassa Harrods'in mies ojensi prinsessalle pakettinsa. Ikkuna sulkeutui, ja Jaguar lähti. Hetki kesti vain hetken, ja tyttäreni ja minä olimme täysin typertyneitä. Tuo hetki ei unohdu.
Kuinka monta miljardia ihmistä maailmassa on? Kuinka monta Lontoossa? Kuinka monta Budapestissa? Miten voi selittää jotkut kohtaamiset? Voivatko ne olla sattumaa? Kun minä olen paikassa X hetkellä Y, ja Diana tulee sinne? Tai kun minä olen paikassa C hetkellä E, ja polkupyöräenkeli kohtaa minut?
Uskon, ettei kaikki tuo voi olla sattumaa. Ihmeellistä kyllä. Minulle kohtaamisten merkitys on suuri. Miksi minulle on annettu nuo kohtaamiset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti