maanantai 16. lokakuuta 2017

Yksin Budapestissa

Edellisessä jutussa kerroinkin hämmästyttävästä tapaamisesta Budapestissa. Olin yksin matkalla. Olen huono etsimään matkakumppaneita, ja puoliskoni on jo nähnyt Budapestin. Olen ennenkin matkannut yksikseni. Aikoinaan oli työmatkoja, ja valmismatkoillakin olen ollut ilman omaa kaveria. 

Tämä reissu oli kuitenkin ihan itse järjestetty, eli omatoimimatka. Tuumiskelin, että niin kauan kuin jalat kantavat, ja pääkoppa pelaa (luullakseni), on hyvä toteuttaa haaveitaan. 

Varasin lennot suoraan lentoyhtiöltä. Menihän siinä aikaa edullista aikataulua etsiessä, mutta oli se hauskaakin! Etsin huoneistohotellia Budapestistä, sillä oli kiva ajatus saada keittää aamupuuro ja -kahvi omassa huoneessa. Samoin, kun olisin yksin matkalla, en haluaisi lähteä illalla ruokapaikkaa etsimään. 

Niinpä sitten minä, 70 v., tapasin lentoasemalla mukavan unkarilaisen nuorenparin. Budapestissa lentoasemalla ostin Budapest Cardin, jolla sai matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla 120 tuntia niin paljon kuin halusi. Siitä sitten lentokenttäbussiin, joka vei metroasemalle. Olin tutkinut karttoja etukäteen niin hyvin, että löysin vaivatta majapaikkani läheiseltä metroasemalta perille. 

Huoneistohotelliin pääsi etukäteen annetuilla ovikoodeilla. Minua oltiin vastassa ensimmäisellä kerralla, ja saatiin maksu hoidettua. Huoneessa oli minikeittiö, wc ja suihku, ihan kuten pitikin. Ihan loisteliasta tasoa hotelli ei ollut, mutta hintansa väärti ja hyvällä, siis tosi hyvällä paikalla. 

Kartan luku tuotti vaikeuksia, koska teksti on pientä ja tarvitsisin selvästikin voimakkaammat lukulasit. En ladannut puhelimeeni Budapestin karttasovellusta, vaan luotin paperiversioihin. 

Hotellin vieressä oli minimarket, josta kävin ostamassa päivittäin syötävää: leipää, juustoa, tomaatteja, viiniä ja hedelmiä. Kaurahiutaleet vein mukanani, koska niitä oli vaikea löytää Lissabonista ja kun löytyi, ne olivat tolkuttoman kalliita. Niinpä varmistin puuroni, eivätkä ne paljoa paina. 

Sää oli koko viikon pilvipoutainen tai aurinkoinen, lämpöä 15-18 astetta. Siis ei sadetta tipan tippaa! Ajelin pitemmät matkat ratikalla ja myöhemmin rohkaistuin busseihinkin. Haloo Tampere, Budapestissä on 42 ratikkalinjaa! Ne ovat tosi hyviä matkustusvälineitä. Jos tuli noustua väärään suuntaan menevään linjaan, voi palata helposti takaisin. Kuulutukset olivat unkarinkielisiä, mutta näytöistä tiesi aina seuraavan pysäkin. 

Viimeistään nyt minulle selvisi, että Unkari on ollut suurvalta. Julkiset rakennukset ja entiset linnat ovat valtavan suuria. Ja parlamenttitalo on mahtava! Se on ikäänkuin palatsin ja kirkon yhdistelmä. Koska Tonava virtaa Budapestin halki, siellä on lukuisia siltoja!



Kävin kaksi kertaa kylpylässä, niitähän Budapestissa on! Vesi tulee kuumista lähteistä ja sillä väitetään olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia. Toiseen kylpylään (Lucácz) pääsi Budapest Cardilla maksutta. Altaita oli, mutta se on aika sokkeloinen näin ensimmäisellä kerralla. Pettymys oli, kun saunat olivat pois käytöstä. Ensikertalaiselle olisivat käyttäytymisohjeet tarpeen. Opasteet olivat pääosin unkarin kielellä. (Alla oleva kuva on parlamenttitalo, tuli väärään paikkaan. )




Halusin mennä toiseenkin kylpylään. Se sijaitsee kaupunginpuistossa ja metropysäkki on melkein portaisen vieressä (Scheltzenyi tai jotain...) Tämän paikan upeutta ei voi kyllin ylistää. Altaita taitaa olla 11. Kiersin altaasta toiseen, niitä on hyvin kylmistä hyvin kuumiin. Saunojakin oli. Eniten pidin Beer Saunasta, mutta ei siellä olutta ollut, vaan mitä ihanin aromaattinen tuoksu. 

Ulkoaltaissa voi kylpeä talvellakin. Istuskelin pitkään lämpimässä ulkoaltaassa ja aurinko paistoi! Uin vielä 50 metrin ulkoaltaassakin, jonka vesi oli lämpimämpää kuin uimahalleissa kotona. Tunne oli mahtava! En yhtään ihmettele, että entisaikojen hienolisto kävi hoitamassa hermojaan näissä upeissa kylpylöissä. 

Nähtävyyksiä Budapestissa riittää. Olin viikon, enkä olisi jaksanut enempää. Omatoimiselle kolme päivää olisi taas ollut ihan liian vähän. Söin lounaan missä milloinkin satuin olemaan. Etsiskelin edullisia ja vähemmän hienoja paikkoja ja aina sain hyvää ruokaa. Pyydettäessä löytyi yleensä englanninkielinen ruokalista. Eikä ollut kallista, 4-6 euroa. 

Tunsin oloni turvalliseksi koko ajan. Jätin passin ja ylimääräiset rahat hotellin tallelokeroon. Kiersin tyhjät kadut ja miesjoukot kaukaa. Olen tyytyväinen siinä, että 70-kymppinen ja nainen voi matkustaa yksin! Jos on samanhenkinen kaveri, hyvä niin,  mutta jos ei ole, niin yksinkin pääsee, edellyttäen että on jotain matkustuskokemusta.  Mihinkähän menisin seuraavaksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti