Minäkö vanha?

Hei ystäväni!
Esittelen itseni kuten tapoihin kuuluu. Mieleen tuli heti aloittaa iästä, mutten millään haluaisi käyttää itsestäni määritteitä vanha tai vanhus. En tosin ole nuorikaan. Vanhukseksi miellän ihmisen, joka on ehkä raihnainen, hauras, ulkoisesti rapistunut ja voimiltaan heikentynyt. Minä en ole (vielä 😀). No mikä olisi vaihoehto? Ikäihminen, ikääntynyt.... hm. Seniori (nais-) ? Mummo? Mikään ei tunnu ihan omalta. Hei mutta: eläkeläinenhän minä olen. Kun siirryin tähän ihmisluokkaan, tunsin, että menetin identiteettini. Sama kuin työtön-luokkaan joutuneet. Koko elämänhistoriani katosi jonnekin mustaan aukkoon. Kyllä tämä, suoraan sanoen, tuntuu arvonalennukselta. En kuitenkaan ollenkaan väheksy eläkkeellä olemisen hyviä puolia. Varma toimeentulo, ei yt-neuvotteluja, vapaus. Ikäihminen voi olla myös säästynyt lukuisilta vaivoilta ja sairauksilta. Olen itse tässä suhteessa hyvin hyvin onnekas.  Olisipa hienoa, jos voisi kutsua itseään vaikkapa seuraavasti: pankkitoimihenkilö evp.

Mutta itselleni mieluista yleisninikettä en ole vielä keksinyt. Käsitteen pitäisi sisältää ikääntyneisyyden, hyväkuntoisuuden, vireyden, runsaan elämänkokemuksen ja sukupuolen (nainen). Pahitteeksi ei olisi, jos termistä ilmenisi myös että kouluja on käyty ja kovasti ja pitkään töitä tehty.

Tämä ongelma jää nyt avoimeksi. Sinulle, lukijani, kerron että aion kirjoittaa omasta
maailmastani: mistä pidän, mistä en, mitä teen, mitä ajattelen - kun olen jo vanha 😜 . Ja aika paljon on nähty ja koettu. Tervetuloa seuraani!