Läysin jossain vaiheessa ihanan lattariryhmän, mutta sitten ilmaantui ohjaajapulaa. Välillä tunteja oli, välillä ei, ja joskus niitä piti ihminen, joka oli itse taitava muttei osannut ohjata. Nautin musiikin mukaan liikkumisesta, mutta huomasin kyllä, etten ole synnynnäinen lahjakkuus.
Kerran päätin lähteä lavatansseihin, joista minulla oli 40 vuoden takaisia kokemuksia. Ikävä kyllä minulla ei ollut ystävätärtä turvanani. Jännitin silloin, ja sitten häpesin. Olen tyyppiä seinäruusu, enkä osaa silmäpeliä. Joku ihana herra minua hakikin. Koskaan ennen en ollut hakenut miestä, mutta nyt päätin uskaltaa. Näin tyypin ilmeestä heti mitä hän ajatteli. Tanssittiin sitten siinä, minä jäykkänä jännityksestä. Sitten tyyppi tylytti, että älä hypi! Tätä mennään tasaisesti. Oi! Ymmärsin sitten, että olin niiannut lavahaille,joka osaa tanssia, ainakin omasta mielestään. (Koodina oli tekninen paita). Vähän allapäin jätin lavatanssiharrastuksen sikseen. 😢
Silti haluaisin vielä tanssia! Ehkä vielä löydän jonkun parketin, missä voisin antaa sisäisen tanssijani liidellä 💃🏿
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti