torstai 16. maaliskuuta 2017

Nätti vanhana!

Kaarina Kivilahti sanoi mukavasti eräässä haastattelussa, että tähän ikään mennessä on jo täytynyt tottua ulkonäköönsä. Niinpä! Toisin sanoen se tarkoittanee ulkomuotonsa hyväksymistä. Toisille se voi olla helpompaa kuin toisille.

Rakenteelliset tekijät ovat pääosin samat kuin nuoruudessa: pituus, raajat, nenä, silmät, huulet. Sitten paljon muuttuvia tekijöitä, joista ensimmäisenä mieleeni tulee runkoa ympäröivä rasvakerros. Ikääntyessä naamakin muotoutuu ja uurtuu. 

Ikäväkseni minun on tunnustettava, etten vieläkään ole oikein tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni. Minua varten ei ollut tarpeeksi materiaalia tullakseni edes keskimittaiseksi naiseksi. Vähän kakkosluokan tarpeista naamakin tehtiin. Silmiä oli saatavilla vain pienet, neniä oli käytössä yksi suuri. Mutta korvalehdet ovat sopusuhtaiset yhä vielä😏. 

Aikuisikääni rasitti kaksi tosi suurta ulkonäköongelmaa, edellä mainittujen lisäksi. Toinen oli koko ajan vaaniva lihavuus, jota vastaan olen käynyt taistelua noin 50 vuotta. Ja taistelen edelleen. Tästä 50-vuotisesta sodasta saatan kertoa myöhemmin. Arvannet, että tarina on pitkä. 

Toinen hirveä, elämänikäinen vitsaus oli vaikea acne. Nuoruudessani ei tietenkään ollut kummoisiakaan hoitoja, en edes muista, mitä oli jos oli. Lääkärillä muistan käyneeni vuosien mittaan monesti. Finnit vaan tulivat ja tulivat. Yritäpä kuvitella nuoren naisen kärsimystä paukamia täynnä olevan naaman kanssa! 😢. 

Keski-iässä finnejä ei enää ollut kovin runsaasti. Kaikki hyvin lopulta? No ei. Jäljellä ovat arvet, syvät kolot ja paljon pieniä. Kosmetiikkaan ja kosmetologisiin hoitoihin on mennyt rahaa, paljon rahaa - aika heikoin tuloksin. 

Myönteistä on, että olen nainen. Niinpä pystyn meikillä tasoittamaan arpinaamaani. Valitettavasti naistenlehtien meikkineuvot on kohdistettu vain sileäihoisille. Heistä saa helposti nättejä huonollakin voiteella 🎃. Välillä moitin itseäni tyytymättömyydestä, sillä moni asia voisi olla huonomminkin. Tästä pulmasta selviää peittämällä.

Mutta aiheenahan onkin tänään vanha ja nätti. Jos on nuorena ollut nätti, on hyvä mahdollisuus olla sitä ikääntyneenäkin. Oi, voisinpa vaihtaa naamani Pirkko Mannolan, Seela Sellan, Armi Kuusinen-Williamsin tai Pirkko Arstilan kanssa! 

Emme me yleensä ikääntyessämme kaunistu. Mutta toisinkin päin voi käydä!!! Tätä et kyllä usko, mutta totta se on. No, kaksi (2) kertaa 60-70 vuoden iässä olen saanut ihailua ulkomuotoni vuoksi 😊 . Toinen kehu tuli, kun oltiin katseltu ystävättären kanssa vanhoja valokuvia. Näin : olet nykyään paljon paremman näköinen 🌸. Toisen kohteliaisuuden sain entiseltä (mies)luokkatoveriltani, jota en ollut nähnyt 50 vuoteen. Minä kuulemma vein häneltä jalat alta!!!! (Toivottavasti hänellä ei ole kaihia.)

Tätä outoa kaunistumista voi selittää kahdellakin tavalla. A) olin tosi tosi pahan näköinen ja tyylitön nuorena ja B) osaan nykyisin meikata nätisti ja ehkä pukeutuakin, huonoja puolia kätkien, aikaisempaa paremmin. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti