Punaiset kengät

 Kun Imelda Marcos aikoinaan oli julkisuuden henkilö, hänen valtavasta kenkäkokoelmastaan kirjoiteltiin, luullakseni joko paheksuvasti tai huvittuneesti tai sekä että. Hänen puolisonsa oli muistaakseni epäsuosittu vallanpitäjä, ja hänen vaimonsa mieltymykset menivät kansan mielestä överiksi.

Monta muutakin kenkähullua naista on esiintynyt suomalaistenkin naistenlehtien palstoilla. Yksi huippumerkki on Pura Lopez, ja toisen merkin tunnusmerkkinä ovat punaiset pohjat. Onko nimi Manolo vai mikä? Huikeita ne ovatkin, mutta praktinen puoli minussa ihmettelee, voiko niissä kävellä muutamaa askelta enempää. 

Mutta mikä ihme tekee kengistä niin himottavia? Suosikkikolumnistini Sami Sykkö osaisi vastata tähän heti paikalla. Primitiivisten kansojen lailla paljasjaloin emme toki edes aikojen alussa täällä pohjoisessa pärjänneet, joten turkista ja nahkaa tarvittiin jalkaparkojen suojaksi. 

Talvijalkineet täällä meillä ovat välttämättömyys, mutta en itse niitä erityisesti himoitse. Tarvitsen kuitenkin sirot korkeakorkoiset konserttiin menoa varten, jos on hame päällä. Sitten vastaavat lyhytvartiset pitkien housujen kanssa. Sitten talvilenkkarit. Sitten joka sään ulkoilukengät rospuuttokeliä varten. Tällaisilla onkin nykyisin tosi paljon käyttöä. Olen jonkin kerran kastunut nahkanilkkureissa, joten kiitos ei enää. 

Trumpin epäilemä ilmastonmuutos on kaiketi tuonut meille koko talven kestävät jääkelit. Siksi investoin Icebug-nastakenkiin. Tarjouksesta löysin siedettävän hintaiset. Voin kyllä vakuuttaa, että ne ovat maineensa veroiset pidossa, ja lisäksi lämpimät sekä vettäpitävät! Sympaattisimmat talvijalkineeni ovat kuitenkin punaiset Kuomat. Kaikkein pahimmassa myräkässä puen ne. Niitä voisin kutsua turvakengikseni. 😀

Tämä oli se arkinen pakko-osa. Edellä mainitut jalkinelajit eivät kuitenkaan ole niitä, joita silmät kiiluen katselen hyvissä kenkäkaupoissa. Korkokengät kuuluivat elämääni työvuosina sisätöissä. Niillä oli tosi kiva leikitellä, oli eri värisiä eri vaatteisiin sopien. En ole raaskinut heittää niitä pois. On liilat, vihreät, siniset, valko-siniset ja monet mustat. Moniin liittyy muistoja: vihreät ostin hummailumatkalla laivasta, siniset ja mustat Tallinnasta. 

Kuten jo olen kertonut, olen lyhyt. Korkokengät tuovat minulle vähän senttejä. Lyhyet sääreni näyttävät mielestäni lähes siroilta korkeissa koroissa. Sisäinen tyyliasiantuntijani kertoi minulle aikoinaan, että kengät ovat kuin piste i:n päällä, paitsi että pilkku on alhaalla. Vasta kengät jalassa asu on valmis. Huomasin senkin, että vähän tyylitön tai kulahtanut asu kohenee huomattavasti, kun on nätit kengät jalassa. 👡

Omistan kahdet punaiset kengät. Värivalinnassa niiden kohdalla en miettinyt pää kipeänä, minkä vaatteen kanssa ne sopivat (jos miettii, päätyy mustaan). Ensimmäiset punaiset ostin, olisiko 20 vuotta sitten, Göteborgista. Olin etsinyt niitä jo kauan, sillä kaipasin sellaisia ilman järkevää syytä. Siellä ne erään kaupan hyllyllä odottivat minua. Ne ovat mokkaa ja korot ovat mustat. Ja hyvät jalassa! 👠 . Käytän niitä joka joulu ja punaisen skottihameeni kanssa. Rakastan niitä.  Elämäni toiset punaiset (kuvassa) ostin Lissabonista. Kävelin niillä siellä monta päivää, ja odotan kesää, että pääsen käyttämään niitä. Korot eivät ole korkeat, mutta ne ovatkin ulkokäyttöön tarkoitetut (ja mukavuuslestiset...).