Olen tosi ylpeä Kiirasta ja Laurasta. Ihailen heidän kovalla työllä
hankittua asiantuntemustaan ja tarkkaa havainnointiaan. Lisäksi he puhuvat hyvin kunnioittavasti ja lämpimästi kilpailijoista.
Kaukaisessa nuoruudessani televisio ei hallinnut elämää, koska sitä ei ollut. Muistaako kukaan enää tätä aikaa? Olin jotain 25 vuotta, kun ostin ensimmäisen telkkuria köyhältä äidiltäni kerjäämilläni rahoilla. Lupasin itselleni, että katsominen on tarkkaan harkittua, eikä mitä tahansa tuijotella.
Esiintyi pelkoja, että kukaan ei
enää lue kirjoja, kun on aina töllö auki. Minulla oli kultturelli vaihe: keskusteluissa annoin ymmärtää, että katson vain tasokkaita ohjelmia enkä mitään Spedeä tai laatikkoleikkiä. Olin pitkään sitä mieltä, että väritelevisio on turhuutta. Miksi pitäisi olla värit? Peyton Placekin oli tosi hyvä mustavalkoisena. Nykyään minua ei kylläkään enää haluta katsoa mustavalkoisia ohjelmia. Mutta saahan mielipidettä muuttaa, eikös vaan? Onhan maailmakin värillinen.
Ankara kasvatukseni tekee minulle vieläkin vaikeaksi katsoa televisiota päivällä (työ ensin, huvi sitten). Tosin en juuri ole nähnyt päiväohjelmissa mitään kiinnostavaakaan. Illat ovat toista! Selitän itselleni, että eläkkeellä voin tehdä hommat päivällä, ja illat ovat vapaa-aikaa. Televisio-ohjelmien luku aamukahvin kanssa on suuri huvi. Tosin ei sieltä juuri yllätyksiä löydy. Sarjat ovat ajallaan, uutiset ajallaan.
Sarjat ovat kivoja. Nolostelin pitkään niiden katsomista, kuvitellen että ne ovat, hm, höyhensarjaa. Sitten luin, että pitkissä sarjoissa päästään syvemmälle kuin kahteen tuntiin pakatussa elokuvassa. Tai voidaan päästä...Katselen draamaa ja rikossarjoja. Rikossarjoissa raja menee siinä, onko ruumis kokonainen vai pilkottu. "Silta" oli loistava. Kotimaisessa rikosjutussa (Ruotsalaista Siltaa matkineessa) näytteli kovasti kehuttu Ville Virtanen. Ikävä kyllä hän mumisi vuorosanansa niin epäselvästi, että jätin sarjan katsomisen kesken. Monessa muussakin kotimaisessa sarjassa näyttelijät artikuloivat huonosti.
"Syke"-sarja valloitti minut. Se oli niin todenmakuinen ja henkilöt niin uskottavia, että ei usein sellaista ole syntynyt. Naisetkin olivat tavallisia, joskin nättejä, eivätkä langanlaihoja mallin näköisiä, kuten amerikkalaisissa sarjoissa. Robasta pidin myös, vähän liikaa kiroilua, mutta kai se on oikeasti tätä päivää.
Ilta 21-22 on minulle sarjojen tunti. Jos telkusta ei satu tulemaan sopivaa, tallennuksia riittää. Ihanaa kun on hyviä pilvipalvelujen tarjoajia! Nyt jännään, miten "Presidentti"-sarjassa käy. Käsikirjoitus ei voisi olla ajankohtaisempi! On muuten tosi hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti