Muistatko Mini-Mealin? Se oli ruskeassa pahvitölkissä olevaa ruskeaa jauhetta, jossa oli kai kaakaojauhoa. Se oli ateriankorvike ja maistui sahanjauholta. Lienen ollut 16-17- vuotias, kun sitä nieleskelin. Tästä alkoi dieettiläisen elämänurani. Jotkut tarkastelevat elämäänsä työn, parisuhteiden tai asuntojen kautta, minulla tarkastelukulma voisi olla "dieetit elämänkulussani".
Lapsuuteni ja vielä nuoruutenikin ravitsemus oli puutteellista. Perunaa, juureksia, leipää ja makkaraa oli. Talviomenoita syötiin niin kauan kuin niitä riitti. Keväällä, kun kaupassa oli tuoretta kurkkua, nieleskelin sylkeä. Kesällä sai tomaatteja naapuruston kasvihuoneelta.
Sain kyllä syödäkseni kuitenkin niin paljon, että olin pulska teini ja löysin edellämainitun Mini-Mealin. Vuosia vieri, ja söin, mitä sain, kuten Rosvo-Roope. Seurasi piimäpäivät. Kotiäiti-ystäväni laihdutti hurjasti pitämällä piimäpäiviä. Ajattelin, että kyllä minäkin! Ja niin tein, ja laihduin. Nuorena se vielä onnistuu, tiedän sen nyt.
Ympäri maailmaa ihmisiä ansiokkaasti laihduttaneesta Painonvartjoista tuli osa minunkin historiaani. Paino putosi, henki haisi ja ainainen nälkä riivasi.
Yllä olevan kuvan mukaiselta ruokavalioni ajoittain tuntui.
En oikein ymmärrä miksi olin niin nälissäni mahan ollessa kasviksia täynnä, sillä ohjelmahan oli järkevä. Ylläpitovaihe päättyi entiselleen lihomiseen, ihan niin kuin ravitsemustieteilijät vakuuttavat. Sekavihanneksia maistoin vasta 40 vuoden päästä, eli ihan äskettäin.
Seuraavaksi luulin, että karppaus on lopullisesti minun juttuni. Löysin Zone-dieetin, ja ensimmäistä (?) kertaa elämässäni minulla ei ollut koko ajan nälkä ja ruoka mielessä. Painokin putosi upeasti siinä autuuden tilassa. Kauan sitä noudatinkin, kunnes lopulta en enää jaksanut säätää kaiken syömäni suhteita (proteiini, hiilihydraatit, rasva). Ruisleipää kaksin käsin, ja keväällä ostamani juhlahame oli revetä elokuussa. 😞
Karppaus jäi kuitenkin päälle hyvinkin kymmeneksi vuodeksi. Perunasta ja leivästä olin aika hyvin vieroittautunut, mutta lipsuilua kuitenkin sattui. Ja paino nousi. Eikä laskenut.
Oi mutta: sitten tuli 2:5-dieetti! Tämä pelastaa elämäni! Kiihkon vallassa paastosin 2 päivää viikossa ohjeiden mukaan. Ja laihduin! Tämä on minulle sopiva loppuelämäksi! Maailmassa ei enää ole ylipainoisia tämän oivalluksen jälkeen!
Häpeän puna nousee poskilleni tunnustaessani, että tämäkin yritys kaatui tasapainotteluun. Syömispäivät olivat niin mukavia, että se yksi paastopäivä jäi yhä useammin väliin. 😞 Yritin paluuta, mutten enää onnistunut, into oli poissa.
Kai arvaat, miten kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti