Syksyllä -16 tulin siihen tulokseen, että dieetit saavat osaltani riittää. Elikäs piti ruveta syömään normaalisti. (Olen jo aiemmin kirjoittanutkin dieettihistoriastani).
Mutta apua! Kymmenien vuosien dieettien myötä en enää tiennytkään, mikä on se normaali. Arvelin, että jonkin sortin sekaruoka se olisi. Avainasia on säännöllinen ateriarytmi. Patrik Borg, järkimies, sanoo, että mitään ei pidä kieltää itseltään eikä rajoittaa syömisiään, siis maalaisjärkeä käyttäen. Mutta tämähän ei voi olla mahdollista! Ettei rajoiteta! Mielessä vaanii kauhukuva ja pelko lihomisesta. Borg varoittaakin, että alkuun paino nouseekin, mutta alkaa pudota oikein kovalla kolinalla.
Niinpä sitten säännöllistin ateria-ajat: aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Uskoin jopa, että aineenvaihduntani oli jumittunut, ja toivoin sen vilkastuvan. Kyllästyin punnitsemaan itseäni, kun paino pysyi koko ajan samana.
Lehdestä luin, että muusikko Iiro Rantalan laihtumiskeino oli syödä ruoka leipälautaselta, niin määrä on sopiva. Totta kai otin vinkistä vaarin! Se kyllä tuntui, luvalla sanoen, naurettavalta. Eikä siihen tosiaan paljoa mahdu. Siirryin sittemmin käyttämään salaattilautasta. Näläntunteeni on kovin epäselvä, mutta luulen, että nälkä ei vaivannut.
Mutta onhan tämäkin rajoittamista!!!
Syön edelleen ateriani salaattilautaselta. On siinä se tolkku, että ruoka-annokseni ovat aina olleet suuria ja dieettien loputtua tupanneet taas suurentumaan. Muiden nähden en kehtaa ottaa pientä lautasta ☺️.
Ikäväkseni hoikistumista ei ole tapahtunut. En käy vaa'alla, mutta pitkät housut kertovat kyllä totuuden. En ole lihonutkaan. Kaipa sekin on voitto. Eikä se aineenvaihdunta ole vilkastunut, jos se nyt edes jumissa olikaan. Mutta hukkuva tarttuu jokaiseen oljenkorteen.
Vatsani on semmoinen vähän pömppö, ja pallea on pullea (vaikka en juo olutta). Minulla on havaittavissa oleva vyötärö siinä pallean ja vatsan välissä. Ja on jenkkakahvatkin. Ehkä tila on ikuinen ja toivo solakoitumisesta täytyy haudata. Olen (tai olin viimeksi punnitessani) lähellä normaalipainon ylärajaa.
Kyllä silti seuraan uusia dieettikeksintöjä. Mikään ei ole yhtä mielenkiintoista. Erityisesti janoan yksittäisten henkilöiden onnistumistarinoita. Jospa sieltä löytyisi jokin juttu, mitä en vielä ole hoksannut. Jokin uusi oppi syömisen jalossa taidossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti