Työhaihattelua

Tykkäsin kovasti majoitusvalvojan työstä äsken olleissa Rollo-kisoissa, joista kirjoitin viime kerralla. Aloin herkutella ajatuksella etsiä työtä. On se käynyt mielessä aiemminkin. Ensin eläkkeelle jäätyäni taisin olla niin väsynyt, että työpaikan hommaamimen ei tullut mieleenkään. Päinvastoin, ajattelin että nautin nyt palkallisesta vapaa-ajasta.  

Tv:ssä ja lehdissä on aika-ajoin juttuja töissä käyvistä senioreista. Jokainen tekee töitä omasta intressistään. Se voi olla lisätulojen tarve, halu olla tarpeellinen, ajankulu, sosiaaliset suhteet tai jokin muu. Jos minä menisin töihin, motiivini olisi lisätulojen tarve. Pärjään kyllä eläkkeelläni, mutta en ole osannut elää niin, että minulla olisi pullea osakesalkku tai täysi sukanvarsi. 

Aikoinaan, köyhän kodin lapsena, ylioppilastutkinnon jälkeen en tiennyt muuta vaihtoehtoa kuin valita ammattiin nopeasti johtava koulutus. Leivän syrjään vain nopeasti. Eikä työ hullumpaa ollutkaan. Myöhemmin piti kuitenkin vielä täydentää ammattiosaamista, mutta se ei enää mennyt äidin laihasta pussista. 

Työ ja lisäkoulutus vuorottelivat elämässäni; taidan olla semmoinen, joka ei ole pitkään tyytyväinen siihen, mitä on, vaan aina pitää tavoitella jotain korkeampaa ja parempaa. 

Niin sitä työtä tuli tehtyä 45 vuotta, pausseja oli opiskelujen vuoksi ja kaksi äitiyslomaa. Onhan siinä hyvä rupeama. Eläkeikäni oli 65 vuotta, ja niihin aikoihin kohistiin kovasti eläkeiän pidentämisestä juuri 65 vuoteen! Eikä sanaakaan hiiskahdettu siitä, että monilla ihmisillä jo oli korkeampi eläkeikä!!! 😖

 Nyt haluaisin, ehkä, täysin koulutustani vastaamattomaan työhön. Huomasin olevani hyvä aulaemännän kaltaisessa työssä, jossa voisi tehdä monenlaista ja luoda myönteisen ja tervetulleeksi toivottavan ilmapiirin kulkijoille. Lattian moppaaminen tarpeen vaatiessa on  tosi kivaa, siinä näkee tönsä tuloksen! 

Koulutyttönä haaveeni oli ruveta kirjastonhoitajaksi. Ajattelin, että siinä saisi lukea koko ajan ja olla ihanien kirjojen ympäröimä. Johonkin se haave hautautui. Paljastan tässä, että olen laatinut avoimen työhakemuksen kirjastotädin työhön. Olisin valmis tekemään mitä vain, lattian moppamisesta hyllyttämiseen. Osaan käyttää tietotekniikkaa ja kahvinkeitintä. En ole vielä kuitenkaan rohjennut lähettää sitä. En kai voi enää montaa vuotta odottaa, pitää joko luopua tai panna töpinäksi. 

Luin jutun eräästä ikänaisesta, joka työskentelee toimistomummukkana. Sellainen minäkin voisin olla! Kunpa joku head hunter lukisi tämän, ja huomaisi, millainen helmi olen!