Peilailin siinä tyytyväisenä näkemääni. Paitsi, mitä nyt vatsa pullotti. Vähän. Ei vaan selvästi 😡. Siinä peilin edessä mieleeni tuli eräs toinen alushame. Semmoinen muotoileva. En alkanut siinä vaiheessa penkomaan kaappejani, mutta tiesin, että sellainen minulla on. Ainakin kerran olen käyttänyt sitä. Sen pukeminen oli muistaakseni työlästä ja vaatii hyvät käsivoimat, mutta kyllä se tosiaan kuroi kokoon läskimakkarat.
Alushameen helmassa on silikoni (?)nauha, joka pitää helman alhaalla. Tai sen pitäisi pitää. Pitääkin, jos vain seisoo. Kävi kuitenkin niin, että vessareissulla helmaa etsiessäni löysin sen nivustaipeissa rullalla. 😀😀😀.
Tiedäthän, miten yksi mielikuva tai muisto pulpauttaa esiin toisen, tämä taas kolmannen ja sitä rataa. Viimeisen muiston kohdalla et enää ehkä tavoita sitä alkuperäistä ajatusta, mistä ketju alkoi.
Muotoileva alushame palautti mieleeni eräitä muitakin alusasukokemuksia. Kun paino vaihtelee ylös ja alas, vaatteitakin kertyy useampaa kokoa. Isojen vaatteiden pulma on pieni: laihduttuani jätän ne kaappiin odottamaan tai kuron niitä vähän pienemmiksi.
Pienten kokojen suhteen on hankalampaa. Juhlat käsillä, ja aikomani hame kiristää. Apua! Pelastus löytyy muotoilevista alushousuista! Tutkin nyt aamulla komeroani ja kyllä, minulla kahta eri kokoa olevat lahkeelliset, tiukkaa materiaalia olevat housut! Vaarana on, että lahje vilahtaa lyhyen hameen kanssa, mutta pitkien housujen kanssa ei ole hätää. Viehkeydestä voi olla montaa mieltä. Varoitan vielä, että puristunut läski pyrkii ylöspäin, eli vyötärön yläpuolelle muodostuu hellyttävä Michelin-rengas.
Kaikkein kauheimman muiston olin jo lähes unohtanut 😖. Sain aikoinaan kutsun niin hienoihin juhliin, että piti hankkia pitkä iltapuku. Löysin (Stockmanin osaavien myyjien avulla) puvun, jonka kaula-aukko paljasti myös olkapäät. Olkaimellisten rintaliivien käyttö ei ollut mahdollista, joten päädyttiin korsettiin. Korsetissa oli oi niin seksikkäät sukkanauhat, joten sen kanssa piti käyttää sukkia. Näky oli niin hemaiseva, että olisi pitänyt ottaa muistoksi valokuva!
Juhlailta koitti ja oli mahtavaa! Tunsin oloni vähintäänkin toiseksi perintöprinsessaksi! Kunnes myöhemmin illalla piti mennä vessaan . Siellä koin järkytyksen. Et ikinä osaa kuvitella, mitä oli tapahtunut. Puku oli nätisti paikoillaan, mutta korsetti oli valahtanut alaspäin eikä pitänytkään rintojani oikealla paikalla.
Kiskoin korsettia epätoivoisena ylöspäin, mutta ei se noussut tarpeeksi. Vietin juhlan loppuosan pidellen (kaksien) rintojeni edessä iltalaukkua. En usko, että kukaan huomasi. Kaikki olivat niin juhlatunnelmassa, ettei minun rintamukseni varmaan kiinnostanut ketään. Syypää katastrofiin olivat sukat. Ne valuivat alaspäin ja kiskoivat korsettia alaspäin. Kuka olisi sellaista ymmärtänyt etukäteen?
Ja nämä muistot herätti Lissabonin- mekon alle pukemani tavallinen alushame.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti