No niin. Vartioin kelloa, sillä tiedän, että suosituimmat kurssit tulevat hetkessä täyteen. Kymmentä vaille 12. Kunnes vilkaisin seinäkelloa: tasan 12. Apua! Rannekelloni osoitti kymmentä vaille 12!!!
Kauhuissani avasin puhelimeni ja opiston nettisivut. Valitsin kurssit. Täynnä. Täynnä. Täynnä. Voit ilmoittautua varalle. (Kielikurssille sentään mahduin). Olin, kuten voit arvata, hyvä lukijani, aivan poissa tolaltai, järkyttynyt ja äärettömän pettynyt 😥. Ei mitään liikunnallisia kursseja!
Turkasen rannekelloni petti minut. Eikä se ole ensimmäinen kerta. Käänsin viisarit oikeaan aikaan, ja se on käynyt nyt viikon aivan tarkalleen oikeaa aikaa. Kelloni on vanha, mutta olen kovin kiintynyt siihen. Se on teräksen värinen, melko kookas, vähän miehisen näköinen. Ja se käy yleensä ihan ajassa, kunhan paristossa on voimaa.
Itselleni ei ole sattunut kelloni ajoittaisesta epäluotettavuudesta muuta dramaattista kuin äskeinen myöhästyminen. Aikataulu on vain joskus pettänyt. Tiedän kuitenkin erään tutuntutun perheen, jolle sattui. He olivat lähdössä aamuyön lennolla kauas lämpöön. Joku perheenjäsenistä heräsi, katsoi kelloa ja näki, että oli lennon lähtöaika. Ja he olivat koko poppoo yöpuvuissaan sadan kilometrin päässä lentokentältä. Mitään ei ollut tehtävissä. Toista lentoa ei ollut. Unelmien matka ja rahat olivat menneet. En tiedä, mikä kello heidät petti. Koko perhe itki, itki, itki. Tututkin itkivät.
Puolisoni oli lähdössä ulkomaan matkalle, aamuyöstä hänkin. Herätys oli asetettu ja taksi tilattu. Heräsin talon ulkopuolelta kuuluvaan moottorin ääneen. Kävin katsomassa ikkunasta: taksi odotti moottori käynnissä (taivaan kiitos!). Kiljuin miehelleni ja kävin pyjamaisillani selittämässä taksikuskille tilanteen ja pyysin odottamaan vielä hetken. Kello ei herättänyt...
Minulla on vanhanaikainen matkaherätyskello, jota käytän silloin tällöin. On kohtalonomaista, että sen paristo loppuu juuri silloin, kun olen asettanut herätyksen. Käytänkin nykyisin kahta tai kolmea herättäjää, jos yöllä on lähtö.
Tällaisia tapahtumia on sattunut niin monesti, että olen alkanut epäillä, ovatko ne sattumaa. Ehkä minun ei ollutkaan hyvä päästä taas joogaan, että joku muu saa mahdollisuuden. Miksi perhe ei päässytkään lomalleen? Tietääkseni sille lennolle ei sattunut onnettomuutta, vaikka sellaisista tapauksistakin kerrotaan.
Oma kelloni on älykello, se on selvä. Se käy niinkuin sitä huvittaa ja jätättää, kun siitä se on tarpeellista. Sen teräskuoren sisään varmaan siirtyy minusta sitä ohjaavia energioita. Ei kaikki voi olla sattumaa, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti