Keittiössä kiehuu

Vadelmia on nyt niin paljon, että piti ruveta hillontekoon. Siis minähän en paljonkaan makeata syö, mutta hilloa täytyy olla lettuihin ja täytekakun väliin. Viime vuonna en jaksanut keitellä vattuhilloa  ja talvella harmitti kaupan purkkeja availlessa. Sitä paitsi  kotitekoinen on parempaa. 

Pakastimessa oli viime syksyn tyrnejä kaksi isoa pussillista. On se ärjy marja sellaisenaan syötäväksi. Tein siitä silloin (oikein maukasta) porkkana-aprikoosi-tyrnihilloa, ja sitä syötiin leipäjuuston kanssa. Mutta tyrnejä oli niin paljon, etten jaksanut tehdä niistä kaikista mitään. (Sain poimia niitä tuttavan pensaista. Kamalaa hommaa 😬). Mietin ankarasti, mitä mietoa marjaa laittaisin sen kaveriksi, jos vaikka keittelisin ne nyt pois pakastimesta hilloksi.  

Varmaan tositaitavat hellapoliisit ovat jo aikaa tienneet asiat, joista itse kerron. Mutta minulla ei ole sellaista naisystävää, jonka kanssa vaihtaisin ajatuksia keittiöoivalluksista. Menneisyyden työtoveiden kanssa saatoin aikoinaan jakaa arkisia kokemuksia, sellaisia joita ei ole keittokirjoissa eikä naistenlehtien resepteissä. 

Selailin netistä reseptejä, mutta ei napannut. Mutta jääkaapissa köllötti kaksi isoa kesäkurpitsaa. Ne pääsivät pullahtamaan suuriksi mökin kasvimaalla, kun siellä käydään vain viikonloppuisin. Siinäpä mieto kaveri tyrnille! Suurella vaivannäöllä keittelin ensin tyrnit, sitten valutin niistä mehun, sitten soseutin ne sauvavatkaimella ja lopuksi hieroin niistä lävikön avulla siemenet pois. Jäljelle jäi 200 g sosetta (ja mehu). 

Keitin lisäksi kuorittua kesäkurpitsaa ja porkkanoita, niin että sain kaikkiaan kilon verran sosetta. Sitten marmeladi- ja hillosokeria. Nyt jäähtymässä nököttää kolme purkkia upean oranssin väristä hilloa. Kaapiessani kattilaa, saatoin todeta, että on h-y-v-ä-ä! Hirveän väkevää mehua jäi noin 2 dl. En vielä tiedä, mihin sen käytän. 😖

Ja kesäkurpitsaa on laitettu muuhunkin. En ole vielä innostunut sen syömisestä raakana, kuten yllä olevasta kuvasta voisi luulla. Sen sijaan tein siitä jumalaista lasagnea mukaillen Riikka Sukulan ohjetta. Lasagnelevyt imevät hyvin kesäkurpitsan kosteutta. Kesäkurpitsapiiras puolestaan oli niin hyvää, että ei saanut sanotuksi! 

Eilen illalla "pyöräytin" kesäkurpitsakakun. Lainausmerkit piti laittaa siksi, että oikeasti minä en pyöräytä mitään. Olen sekä sotkuinen että epäjärjestelmällinen kokki. Kippoja, mittavälineitä ja aineksia on kaikilla tasoilla. Ja kun kakku viimein on uunissa, jälkisiivous on mittava. 

Mutta! Kakusta tuli tosi tosi herkullinen! Resepti on Maku.fi:stä. Se kypsyi noin puolessa tunnissa ja on mieluiseni kostea muttei raaka. Taikina on iso! Luulin että se kuohuu yli, mutta onneksi niin ei käynyt, nippa nappa. Puolet on enää jäljellä. Nyt kannattaisikin tehdä joulukakku pakastimeen, koska kesäkurpitsaa on vielä jäljellä tuo kuvassa oleva komistus. Ehkä teenkin!