Tässä kuvassa näkyy työvälineitä, joita tässä itseni siistimisessä käytän. Useimpia välineitä yhdistää käsite "poistaminen". Ja itse työtä "noloa".
Aloitan yläpäästä. Olen aiemmin kertonut acnearpisesta ihostani, mutta ei siinä ole kaikki. Tämä on tosi tosi noloa kertoa, mutta kerronpa kuitenkin: kasvoissani kasvaa karvoja. En ole keskustellut tästä asiasta KENENKÄÄN kanssa.
Poskilla ja leukaperissä karvoitus on hentoa nukkaa. Nenän alla, miesten viiksialueella, karvat ovat selvästi tukevampia kuin vauvamainen nukka. Lisää: kaksoisleuassa (Oi! Sekin vielä!) kasvaa joitakin karvoja, joita ei tahdo millään nähdä. Ja ne kasvavat pitkiksi ja kun niitä ei kunnolla näe, niiden nyppiminen on hankalaa.
Aseinani karvan poistoon olen käyttänyt pinsettejä. Automaattipinsetti on aika hyvä, mutta ahkera pitää olla. Olen myös käyttänyt vahaliuskoja. No jaa. Jäähän niihin jokunen karva, mutta ihoon jää aika paljon vahaa. Muuan kampaaja halusi ajella poskeni, minkä hän tekikin. Mutta kyllä minua hävetti. Tunsin olevani parranajossa, missä oikeasti olinkin. 🦁
Paras vekotin on uutuus, metallinen spiraali, jota pyöritellään iholla. Vähän se nipistää, mutta se on pientä henkisen kärsimyksen rinnalla. Joku paksukainen täytyy kyllä nyppäistä pinsetillä. Minulla on tähän liittyen huoli. Kun aikanaan joudun hoitolaitokseen, kuka minua silloin nyppii? Olenko elämäni viime hetkillä viiksekäs, harvapartainen mummeli? Kunpa voisin säästyä tältä häpeältä!
Sitten kasvojen iho pitää kuoria, neuvovat naistenlehdet. Teen sitäkin aina kun muistan tai viitsin. Tunnustan, että en ole huomannut ihossani yhtään mitään positiivista. Mutta kun olen ainetta ostanut, käytän sitä 😕 .
Kainalokarvat. Olin varhaisteininä kaupunkilaistätini luona yökylässä. Täti käytti puuteria, hajuvettä ja huulipunaa. Ojentelin itseäni tyytyväisenä nukkumaankäydessä, kun tätini katse iskeytyi kainaloihini ja hän kiljaisi: "Herraisä! Eiks siun äiteis oo neuvont sinnuu, et kainalokarvat pittää ajjaa?" Oppi meni kerrasta perille. Taas hävetti. Luulen, että sain miesten partahöylän jostain, sillä ei silloin muitakaan laitteita ollut. Olen käynyt siitä asti koko pitkän elämäni aikana näitten häpeällisten karvojen kimppuun Veetillä, Lady Shaverilla sekä monenmoisilla höylillä.
Navan alle seuraavaksi: bikinirajat! Mikä viehko nimitys intiimialueen pöheikön siistimiseen. 👙. Olen joutunut opettelemaan tämän alueen siistimisen ihan yksin, sillä se ei ole tullut puheeksi kenenkään kanssa koskaan.
Sinkkuelämää-elokuvassa ystävätärkolmikko lähti rantalomalle. Siinä aurinkotuoleissa eräs heistä kirkaisi toiselle: "Look at you! Don't you shave???". Raukan bikiniraja oli jäänyt sheivaamatta...
No, minä olen sheivannut höylällä ja koneella sekä turvautunut vanhaan kunnon Veetiin. Joskus mietin kyllä työn tarpeellisuutta. Uimahallissa kävelen 5 metriä suihkuhuoneesta altaaseen, jossa pysyn, kunnes poistun taas suihkuhuoneeseen. En ole havainnut kenenkään tarkkailevan bikinirajojani. Jos niin kävisi, alkaisin varmaan kirkua.
Nyt tullaan turvalliselle alueelle eli sääriin. Eiväthän rehottavat säärikarvat kauniita ole, ainakaan nykykäsityksen mukaan. Kesällä karvat pois, talvella lintsaan, kun on koko ajan paksut sukkahousut ja pitkikset jalassa.
Mitäpäs siellä työkalukuvassa vielä oli: vartalonkuorintaliina ja -voide, jalkojenhoito-, kynsienhoito- ja hammashoitovälineet, jotka ovat jo rajatapauksia tässä poistamisarsenaalissa. 🛠. Muistinkohan kaiken? Paljonkohan tähän menee aikaa viikossa, kuukaudessa, vuodessa? Ja tämä on vasta pohjustusta, tämän jälkeen alkavat hoitotoimenpiteet. Mutta vielä yksi ISO kysymys: mitä jos jättäisin kaiken ylläolevan huollon tekemättä? Olisinko edes yhteiskuntakelpoinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti