Eri väriset sukat

Viikonloppuna saatiin suru-uutinen presidentti Mauno Koiviston kuolemasta. Hänen valintansa ei ole jäänyt mieleeni samalla tavalla kuin presidentti Kekkosen. Ääntenlaskenta kuulosti radiossa jollain tavalla kohtalokkaalta: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Elimme silloin ja myöhemminkin historiallisesti merkittäviä aikoja, vaikka en sitä ymmärtänytkään.  

Koiviston aikaa on kerrattu nyt lehdistössä runsaasti, ja mieleeni on palautunut (ja ehkä muidenkin) unohtuneita asioita, myös sellaisia, joista aikoinaan ei tiedetty. 

Enemmän kuin valtiomiehenä, muistan Koiviston persoonallisuutena. Ansio siitä on hänen puolisonsa Tellervon. Rouva Koiviston haastattelut, pakinat ja lausahdukset ovat tuoneet meille välähdyksiä parin arjesta. Rouva Koivisto paljasti mm. että presidentillä saattoi olla jalassaan eriväriset sukat. 

 

Koivistojen rakkaaseen Tähtelään liittyivät tarinat etanadynamiitin käytöstä. En ollut moisesta kuullutkaan! Jonain talvena presidentti kolasi lunta Tähtelän pihalla. Avulias turvamies rupesi talkoisiin, jolloin presidentti ärähti: "Tämä on minun luntani!"

Koiviston ura osoittaa, että "voi lukke vaik presidentiks". On ollut miehellä sisua ja tahtoa. Kyllä Koivisto itse varmaan arvonsa tiesi, mutta suurimman kunnioituksen hän sai kuoltuaan. Miten soisinkaan, että meistä jokainen kuulisi kauniit muistosanat jo eläessään. Ja nyt, rouva Koiviston elämän raskaimpana aikana, toivoisin, että hän saa ansaitsemansa kiitokset ja arvostuksen puolisonsa tärkeimpänä tukijana.